Katson edelleen tallilla käydessäni viimeistä karsinaa.
Olo tuntuu aina yhtä tyhjältä, oli karsinassa joku hevonen tai
karsina tyhjillään.
Se oli sinun oma pieni valtakuntasi, mihin otit ihmiset aina
kimeällä hirnauksella vastaan.
Tervehdit koko näyttävällä olemuksellasi, toivotit meidät aina
uskollisesti tervetulleiksi tallille.
Sinun piti tulla mun hevoseksi, ostin sinut, tahdoin sinut, en
muita!
Mutta soitto tallilta tuli liian myöhään, sinut oli laitettu
nukkumaan juuri sinä aamuna.
Nukahdit ikiuneen omaan karsinaasi, ymmärtämättä mitä oikeasti
tapahtuu.
Olisin niin mielelläni tuonut sinut kotiisi, oman ihmisesi luokse,
joka oppi rakastamaan sinun kuvaasi kuin omaa hevosta.
Mutta nyt sinä olet omassa kodissasi muiden suojelusenkeleiden kanssa.
Leikit pilvenhattaroilla ja kirkkailla auringonsäteillä,
tervehdit meitä tallille tullessamme sieltä kauempaa.