Mä oon kelannu sua monta vuorokautta, kuukautta,
tää alkaa oleen jo sairautta.
Jotenkin mun ajatukset kulkee aina sun kautta,
vaik sä olet ostoskeskus ja mä vaan kyläkauppa.
Olet silti muistoissani todellista vaurautta, en vaan musitanu sydämeni haurautta,
kun suhun rakastuin sain kokee sen pahimman kautta.
Jos saisin sinut, en tarvis muuta rikkautta kulta.
Tiedän etten ole täydellinen myönnän sen, ilman sua olen kaikkien keskellä yksinäinen.
Olen halunnut vaihtaa kaiken tunteisiisi, kulta.
Ja mä tiedän etten saa sua enää lähelleni, ja kai se on ihan oikein itselleni.
Pelkään vaan, että se on oikein itselleni.
Sinä vain, ei muut mua huomiseen saa jaksamaan.
Sinä vain, yksin pystyt mulle voimaa antamaan.
Sinä vain, joka kerran rakkauden sait syttymään.
Sinä vain, olet aina ainoain.
Sä yksi yö soitit, ja halusit tulla käymään, suostuin vaik tiesin mitä siin tulee käymään.
Vaikkei oltu pariin kuukauteen nähtykään, huomasin et tunteeni ei ollu hävinny.
Esitin kylmää, muttei siit mitään tullu, rakastuin suhun vaan lisää taas.
Ihmettelin kuinka paljon rakkaut`muhun mahtuukaan.
Mä olen se metsä, kun sä olet ne puut. Kaikkien joukost haluaisin vain sinut,
mutta tiedän että niin ei tule käymään.
Miksi ihmeessä sä teet taas mulle tämän?
Mä haluaisin olla kylmä niinkuin moni muu, ei ikinä voisi mikään sattuu.
Kuinka helppoo elämä silloin olisikaan, ei kukaan koskaan pystyis mua satuttaan.
Sinä vain, ei muut mua huomiseen saa jaksamaan.
Sinä vain, yksin pystyt mulle voimaa antamaan.
Sinä vain, joka kerran rakkauden sait syttymään.
Sinä vain, olet aina ainoain.