IRC-Galleria

Mä en ole sulle mustasukkainen
vaikka niinkin luulla vois
sain sairaan rakkauskohtauksen
et silmistäni saisi olla pois

olen väsynyt antamaan,
olen väsynyt kuolemaan,
olen väsynyt
raavi nahkani alta,
älä tapa, älä jätä henkiin
olen väsynyt kiiltämään,
olen väsynyt tuntemaan,
en jaksa nyt
älä tapa, älä jätä henkiin.

Taas yks näit päivii,
millää ei oo mitään välii.
Kävi miten kävi, mä kai synnyin häviin.

Ei jaksa ajatella, ei jaksa tehdä mitään.
Luulet tietäväsi, mut oot ihan vitun väärässä.
Luulin löytäneeni tieni, mut mä olin väärässä.
Mun ajatukset on kuin kirja joka ei lopu koskaan,
käännän seuraavan sivun ja hiljaa huokaan.
En tiedä mitä puhutaan, tai ajatellaan en ees jaksa miettiä mitään.
Miks kaikki muttuu tärkees vasta kun sen menettää.
Mikään ei enää tunnu miltään, miksei iaikaa voi kääntää taaksepäin.
Nykyään mikään ei tunnu miltään, paha olo valtaa mut.
Kaikkee ei voi korjata, ja sen kans pitää vaan elää.
Yksinäinen tyttö itkee hiljasessa maailmassa, tahtoisi vain olla paremmassa paikassa.
Kaipaa seuraa, ja jonku johon luottaa, jonku jota rakastaa ilman tuskaa.
Kadotin elämäni, enkä löydä enää elämään takasin.
Tiedän miltä tuntuu olla yksinäinen.
Mulla on ihan vitun paha olo, en jaksa ees liikkua.

Oot ainut jätkä, josta pidän.
Jossain vaihees rupes tuntumaan väärältä.
Joka päivä katon sun kuvias.
Ehkä oon vain itsepäinen, muistatko vielä sen ajan kun kuljettiin yhdessä..?
Mut nyt ollaan jouduttu erilleen.
Ystävii tulee ja menee, mut missä vaihees niistä tulee entisii..?
Ehkä on vaan tarkotettu että kuljen yksin.

Eron hetki on raskas, mennyttä rakkautta ei saa takas.
Monet asiat on tärkeitä vasta kun ne on menetetty.