Kyllähän mä myönnän et sulle väärin tein.
Mut huomaat sä, huomaat sä, kuinka väärin tuomitsit,
kun oven kiinni heitit, avaimenkin hävitit,
vaikka äsken vielä mulle sä hymyilit.
Mä soitin ja koitin sulle selittää
mut sanoissa mä sekosin.
Mä mietin ja tiesin kuinka vaikeaa sun ois anteeks antaakkaa.
Mä soitin ja koitin sulle sopertaa, ei se ollu mun vikakaan.
Mä mietin ja tiesin että ikävä mulle silmiini jää.