IRC-Galleria

Kävellään käsi kädes,
Katon sua silmiin.
Synkän katseen muhun luot,
Sillon tajusin,
Joku huonost on.
Pysähdyit,
Käännyit muhun.
Et sanaa suustas saanu.
Kyynel poskellas kerto kaiken,
Lähit pois.
Jätit mut yksin,
Tielle jota vaan kuun valo valaisi.
Itkin,
Kunnes tajusin sen..
Teit sen mun vuoksein,
Et halunnu mua satuttaa totuudella.
Rakas,
Oon pahoillani kaikest<3

Joo mä myönnän, mä pelkään. Mä en oo vahva
Silmät kii nyt ku kelaan meit kahta
Poika tykkään sust paljon ehkä liikaa
Sä oot aivan ihana ja mä en haluu riitaa
Mut menetän sut niinku muut rakkaat
Joka aamu pelkään et laukkus pakkaat
Pahoillani kun en osaa enää luottaa
Mut liikaa iskui, haavoja se selkään tuottaa
Puukottaa, ja sit itken vaa verta
Mut miks vitus näin käy joka kerta?
Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu
Tuntuu vaa et elän yksin elämäni loppuun...

oon selvinny kaikest tähä mennes ihan itte
en itke en ainakaan kenenkään edessä
kenenkään nähden jos on oma kunnia kyseessä
taas kerran pattitilantees ei tilaa ottaa happee
putki ei katkee niin kauan ku en ratkee
ja onnistun aina haluun sitä mitä en tuu saamaan
iskee rintakipu niin ku kylmä isku suoraan naamaa
elämä yht draamaa kana vie välil eksyksissä
usein ihan hädissä mikään ei oo omis käsissä
kohtalolle käännän selän oma tie valittavana
ai en pelkää enää vaa rima alitettavana
tuntee et on maana sotkenu ittensä moneen tapaukseen
tunnottomana sotkenu ittensä moneen lupaukseen
valinta vaikee olo haikee nyt pois vaa
valo ei tuu loistaa näit mokii en tuu toistaan

itse ittensä jarruttaa mutta halun saavuttaa
haluun teot kaduttaa huominen satuttaa
päällettä jää pois käännettävää taas
mielentilaa säädettävää taas selviks pää
no täst on hyvä jatkaa no aika salee on
mihin matkaan määränpää tuntematon
uskottelen itselleni et saan kaiken tehdyksi
meni miten meni nyt vaan haluun olla yksin
askel askeleelta vaik joka askel upottaa
rämmin ylos vaik en haluu menneit unohtaa
virheist oppii niin se on mut mä en opi mitää
joka kerta sama juttu mutta aina niist selvitään
tilitystä turhast ehkä niin
mut loppupeleis kaikki on vaan susta kii
sama tunne edes häämöttää edes uusii kriisei
siel on aikaa niksii uusii kiksei

liian paljon joutunut kokeemaan
mut ehkä kipu tekee must vahvemman
en luota itseeni en toisiinkaan
en silti valmis oo luovuttaa

Miks kaikki on ain nii vaikeeta?
Mihin tää kaikki päättyy?
En tahtois tätä kertoo,
En haluis olla se joka totuuden kertoo.
Yritin auttaa.
Sä et uskonu,
Sä et halunnu.
Mä tein kaiken
Ja vähä enemmän,
Palkkioks sain vaa kylmän hyvästin.

Sä kyselet turhia,
Ja pyytelet liikaa.
Et onnistu missää,
Syyttelet muit omist virheist.
Et voi elää valhees,
Sun elämä on viel vaihees.
Voitko elää ittes kaa,
Kaiken tän paskan jälkee.
Sano se mulle <3

Yritin rakastaa,
Rakastinki.
Heitit kaiken pois,
Niinku roskan.
En enää merkannu mitää,
Et enää välittäny.
Sust se oli hauskaa,
Hauskaa kattoo,
Ku joltain sortuu maa jalkojen alta.
Siin vaihees tajusin,
Oot säälittävä.

Ei sun kannata uskoo kaikkee mitä kuulee,
Vaan tee pääsi sisällä omat päätökset,
Joihin uskot, joista sitten pidät kiinni,
Ole itse oman elämäsi mestari.
Muista että kaikki ollaan vaan ihmisiä,
Meidät on täytetty samal elämisellä.
Ei yksikään ole yhtään huonompi kuin sinä tai minä,
Me ollaan kaikki samoi eläviä.
Must on naurettavaa, et kun luet historiaa,
Niin huomaat et teimme samat virheet uudestaan,
Muistakaa, kastematokin oppii seitsemännel kerralla
Oisko ihmisen aika oppia?
No, minä uskon parempaan huomiseen, jopa tämän
astisen elämäni jälkeen, uskon rakkauteen, uskon omaan itseeni,
uskon että voitan esteet jotka tulee eteeni..

Mikä loppupeleissä on tärkeetä
Millä lopulta on ees väliä
Onko ne ystävät? en ymmärrä
Luota itsees, se on ainoo joka ei häviä.

ihme oli et mua kestit, vaik sun iloa aina estin.
Nyt sen tajusin, et olin sulle kauhein.
Nyt jos saisin sulta anteeks pyytää,
en sua mistää vois syyttää.
Tahdon sut vaan takas, koskaa todella oot mulle rakas.
Voin luvata tuun sua muistelee, aina vaan uudelleen.

Sä et taida tietää kuinka paljon välitän.
Kun koitan sinut kiertää tunnen vain enemmän.
Kappaleen matkaa tahtoisin kanssas kulkea,
vielä kerran jatkaa, ja syliin sulkea.

Tää hetki satuttaa kuin veitsi rinnassa, jos en saa sua kantaa.
Tää hetki satuttaa, jos en koskaan saa parasta antaa.

Voisko rakkaus vielä meitä yhdistää?
Oltais aina tiellä,jonka taivas meille piirtää.