IRC-Galleria

Niin monet kerrat oon pettäny itseni
Leikkinyt että mä olisin joku muu
Miksei kukaan tuu
Ja pelasta mua pulasta, opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen
Kompastun pohjaan, uppoon, kastun läpimäräks
Ja kun takas astun valon nään, onko ketään
Jäljellä joka vois anteeksi antaa mun pienuuden
Jos löytäisin uuden minuuden
Tai sit ei, anyway

En mä osaa muuta olla
Vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla
En mä pysty muuksi muuttuu
Vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu

Kai mun on elettävä tämän kanssa
Joka peilikuvasta katsoo mua takaisin, on sekaisin
*Eksynyt*, väsyny, mieti mun tekoja
Mussa on aivan liian paljon vikoja
Miksen nää hyvää enää
Mä pelkään, muistan selkää, jota tuijotin
Kun *esille* totuuden otin
Kenen syy, ettei voi hyväksyy
Muuta ku valheet, ruma on kaunista sillon ku sen pystyy peittämään,
heittämään nurkkaan
Oikee on arvoton

Leikittäiskö hetken aikaa että mäkin oisin viaton, täysin liaton
Ja syytön etten koskaan olisi *tahallani ollutkaan* niin julkee
Koitan sulkee silmäni, kulkee eteenpäin katselematta sivuille
Ja *taakse, * mä tahtosin unohtaa, tää tie johtaa vain alas,
Salassa säilytän menneitä niitä piilotan ja pintaani kiillotan
Miten vois pyyhkii muistot pois...

En mä osaa...
En mä jaksa...

Mikä loppupeleissä on merkityksekästä
Onko se että toteutin jotain itsekästä
Sainko ehkä suurenmoisuuksia aikaiseksi
Paljon maallista mammonaa kasaan haalituksi
Onko mun nimeni ollut ihmisten huulilla
Pääsinkö mä seisomaan areenoilla suurilla
Kun mä kuolen lasketaanko nämä mun eduksi
Vai kuten kaikki tuun haudatessa unohdetuksi

Mikä ratkaisee?
Mikä merkitsee?
Kuka siitä päättää, nuo toiset vai mä itse?

Onko tärkeetä se että olen niinkuin toiset
Jotka osaavat käyttäytyä, itsetietoiset
Näyttävät hyvältä sanovat oikeat sanat
Pitääkö mun toistaa perässä ne jutut samat
Nauravatko mulle jos mä näytän kuka olen
Mitä sisältäni löytyy kuinka ajattelen
Ja kun mä seison niiden edessä täysin alasti
Pistävätkö mut ryömimään aivan alas asti

Mä en enää jaksa kieltää ihmistä minussa
Tuhat säveltä mun sisällä umpisolmussa
Niitä yritän selvittää, suoriksi aukoa
Aivan liikaa enkä ehdi pitämään taukoa
Pelkään niitä jotka vielä enemmän pelkäävät
Heistä toiset häipyy kolmannet vierelle jäävät
Osaanko mä olla hyvä niille ihmisille
Jotka parastani tahtoo aiheutanko heille
Pettymyksen kun mä heikkoudet esille laitan
Tuonko iloa kellekkään vaiko pelkän haitan
Teenkö oikein teenkö väärin kun mä esiin astun
Toisten nähden kompastun tyhmenen ja viisastun
Entä sit kun multa loppuu kaikki kysymykset
Onko enää muita vaihtoehtoja kuin yks et
Olen hiljaa

Lupasit soittaa takaisin,
sopia riitamme myöhemmin.
Odotin ja odotan vieläkin
tuota samaa soittoa,
näköjään niin vaikeaa.

Sydämeni kahlittu,
kyyneleeni kuivattu.
Ei ole lupaa rakastaa,
eikä mitään tuntea.
Vain sinä olet aito.
Minä en,
joten en taida kuulua sinulle.

Selailen päiväkirjaani.
Sen kaikki tarinat voidaan pyöristää yhteen nimeen,
sinun nimeen.
Olet minulle menneisyyttä,
nykyisyyttä,
ja tulevaisuutta.
Rakastan sitä,
kun saan sukeltaa silmiesi siniseen syvyyteen päivittäin,
ja kun aina ohimennen nipistät minua.
Pieniä tekoja, suuria tunteita.
Aion sinut vielä joskus saada,
koska koko tähänastinen pieni elämäni on rakennettu käsiisi.

Muistatko tähdet muistatko edes minua
Olen täällä yhä ja ajattelen sinua
Suon katseen tähdille noille
Maailman paino putoaa mun hartioille
Toivon vaan et jälleen tavataan
Ja yhdessä vanhoja muistellaan
Oltiin kavereita kasvettiin yhdessä
Nyt kaikki on pois vain hetkessä.

Kaikki ei aina mee niinku pitää
ja mä lupasin susta kiinni pitää
mut me muututaan, ja kun jotain jää puuttumaan
niin on enää kipua jäljellä, ja lähtö on lähellä.

Tiedän sen,
Että liian paljon sua mä kaipailen.
Mutta niin paljon särkyy.
En jaksa kulkea mä näin.
Jos vain tän kaiken korjata vois.
Koska mä tiedän miltä tuntuu jos sä meet.

Mun sydän vaikenee
Kun mä sua muistelen
Uudelleen..
Sun muistoos hyväilen
Meitä miettien.
Hiljaisuutta kuuntelen.
Ja tiedän sen
Vaikka kuinka paljon turhaan kiertelen,
Sua vielä tarvitsen.
Jos sä meet
Vain kaipuuni kuulen sisälläin
Kunnes,
Vain pelkkä tyhjyys mulle jäis.
Tahdo en mä silloin jatkaa eteenpäin.
Mutta irti päästä en.

Anteeksi.
Oon ollut idiootti.
Kiitos kun taoit mun päähän järkeä muru.
En mä vaan osannu ajattella asioit, taisin kulkea silmät kiinni harhaan.
Nyt suunta saa luvan muuttua (: