IRC-Galleria

Onko katalampaa juonta koskaan
kirjoitettu noin kultaisiin kansiin?
Vielä kyyneleitä täytyy vuodattaa
Ennen kuin sielu tästä rauhan saa

Sinuun mä luotiin niin
kaikkiin suuriin lupauksiin
Sinuun mä uskoin niin
noihin syviin ajatuksiin
sinuun mä luotin niin
sinuun mä uskoin niin
sinua rakastin niin

Uupuneena katson vanhoja kuvia
Kauniita yhteisiä hetkiä
Miksi petturuuden piti asua
noin upeassa vartalossa?

Jos olisit rakastanut
et olisi valehdellut.

a.n.t.e.e.x.I
miten muuten oisin sanonut koitin keksii
jotain kaunista ja syvää tosi viisasta
mutta tuntui että lähinnä muistutin lasta
joka vastausta etsi huoneennurkasta
ja palloja puhalteli purkasta
kun ei muuta osannut oisin laulun voinut laulaa
ostaa lahjoja ja maalata taulun
mutta mitä se ois muuttanut kun rikos oli tehty
myönnän tämä tyttö suuresti erehty
en tajunnut et mulla oli käsissä kultaa
ennen kuin heitin jätkän naamalle multaa
sä pois sen pyyhit täysin tyynesti
ei, ei tää ollut mikään helvetin testi
pitkän aikaa kesti sitä hiljaisuutta
kunnes yritin taas änkyttää jotakin uutta

anna anteeksi, desculpa me
excuse me, pardon moi, I'm so sorry
ei sen näin pitänyt mennä mutta menipä silti
didn't mean it but I did it
admit it I'm guilty

a.n.t.e.e.x.I
kun unohdin sut lyhyeksi hetkeksi
en tajuu mitä kelasin, tuskinpa mitään
ja kaiken sen jälkeen tahdoin kiinni vielä pitää
susta, etkö nähnyt mun katumusta?
enhän mä muuten ois tehnyt tunnustusta
jos en välittäisi, multa väliin ois jäänyt
kaikki ne itkut, en ois selvittänyt
tai hämmentänyt ihan miten sen nyt otti
mut mun usko suhun ja totuuteen pakotti
pöydän pyyhkii ja kortit paljastaa
en tahtonut sulta rakkautta varastaa
sä vaan eteesi katsoit kun kysyin vastausta
musta tuntui että oisin tarvinnut avustusta
taustatukee, jotain suurenmoista ajatusta
rukoustani ei kuultu, ei tullut helpotusta

a.n.t.e.e.x.I
yhä vaan tunsin olon hämmentyneeksi
oisko sittenkin pitänyt olla kertomatta
vaivaamatta suhdetta? sitä kelasin mutta
nyt oli myöhästä, suuni olin avannut
pannut asiat julki enkä vielä hogannut
etten anteeksiantoa voi totuudella ostaa
kuten seuraava kommentti varmaan todistaa
sanoit ettet ole ikinä halvempaa nähnyt
tyttöö joka mua typerämmin ois tehnyt
"lutka luuletsä ettei mullois muita itellä
mutten silti oo alkanut niistä heitellä
sulle päin näköö, sitäpaitsi on eri asia,
mä oon aikuinen mies sä pelkkä jakorasia
mulle on turha ruikuttaa
horo kuin horo, ei sitä voi muuttaa"

a.n.t.e.e.x.I
hetken jo luulin sua mun mieheksi
taisin olla väärässä pahemman kerran
oota sekuntti niin rauhaan jätän arvoisan herran
pistin kengät jalkaan, astuin ovesta ulos
näinpähän mikä oli rehellisyyden tulos
puoli tuntia sitten vielä pussasi suulle
hymyili ja yritti päästä makuulle
nyt se ikkunasta roikkui mun perääni huusi:
"mee äkkiä huora imee uutta kaluusi!"
mitä tohon ois lisännyt kaikki oli sanottu
lyhyesti ja ytimekkäästi koko juttu
yksi vähemmän jolta anteeksi pyytää
yksi vähemmän joka syytöksiä syytää
mun niskaan, mä opin perinpohjaisesti
että suuni pidän kiinni lopullisesti

Niin monet kerrat oon pettäny itseni
Leikkinyt että mä olisin joku muu
Miksei kukaan tuu
Ja pelasta mua pulasta, opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen
Kompastun pohjaan, uppoon, kastun läpimäräks
Ja kun takas astun valon nään, onko ketään
Jäljellä joka vois anteeksi antaa mun pienuuden
Jos löytäisin uuden minuuden
Tai sit ei, anyway

En mä osaa muuta olla
Vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla
En mä pysty muuksi muuttuu
Vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu

Kai mun on elettävä tämän kanssa
Joka peilikuvasta katsoo mua takaisin, on sekaisin
*Eksynyt*, väsyny, mieti mun tekoja
Mussa on aivan liian paljon vikoja
Miksen nää hyvää enää
Mä pelkään, muistan selkää, jota tuijotin
Kun *esille* totuuden otin
Kenen syy, ettei voi hyväksyy
Muuta ku valheet, ruma on kaunista sillon ku sen pystyy peittämään,
heittämään nurkkaan
Oikee on arvoton

Leikittäiskö hetken aikaa että mäkin oisin viaton, täysin liaton
Ja syytön etten koskaan olisi *tahallani ollutkaan* niin julkee
Koitan sulkee silmäni, kulkee eteenpäin katselematta sivuille
Ja *taakse, * mä tahtosin unohtaa, tää tie johtaa vain alas,
Salassa säilytän menneitä niitä piilotan ja pintaani kiillotan
Miten vois pyyhkii muistot pois...

En mä osaa...
En mä jaksa...

Mikä loppupeleissä on merkityksekästä
Onko se että toteutin jotain itsekästä
Sainko ehkä suurenmoisuuksia aikaiseksi
Paljon maallista mammonaa kasaan haalituksi
Onko mun nimeni ollut ihmisten huulilla
Pääsinkö mä seisomaan areenoilla suurilla
Kun mä kuolen lasketaanko nämä mun eduksi
Vai kuten kaikki tuun haudatessa unohdetuksi

Mikä ratkaisee?
Mikä merkitsee?
Kuka siitä päättää, nuo toiset vai mä itse?

Onko tärkeetä se että olen niinkuin toiset
Jotka osaavat käyttäytyä, itsetietoiset
Näyttävät hyvältä sanovat oikeat sanat
Pitääkö mun toistaa perässä ne jutut samat
Nauravatko mulle jos mä näytän kuka olen
Mitä sisältäni löytyy kuinka ajattelen
Ja kun mä seison niiden edessä täysin alasti
Pistävätkö mut ryömimään aivan alas asti

Mä en enää jaksa kieltää ihmistä minussa
Tuhat säveltä mun sisällä umpisolmussa
Niitä yritän selvittää, suoriksi aukoa
Aivan liikaa enkä ehdi pitämään taukoa
Pelkään niitä jotka vielä enemmän pelkäävät
Heistä toiset häipyy kolmannet vierelle jäävät
Osaanko mä olla hyvä niille ihmisille
Jotka parastani tahtoo aiheutanko heille
Pettymyksen kun mä heikkoudet esille laitan
Tuonko iloa kellekkään vaiko pelkän haitan
Teenkö oikein teenkö väärin kun mä esiin astun
Toisten nähden kompastun tyhmenen ja viisastun
Entä sit kun multa loppuu kaikki kysymykset
Onko enää muita vaihtoehtoja kuin yks et
Olen hiljaa

Lupasit soittaa takaisin,
sopia riitamme myöhemmin.
Odotin ja odotan vieläkin
tuota samaa soittoa,
näköjään niin vaikeaa.

Sydämeni kahlittu,
kyyneleeni kuivattu.
Ei ole lupaa rakastaa,
eikä mitään tuntea.
Vain sinä olet aito.
Minä en,
joten en taida kuulua sinulle.

Selailen päiväkirjaani.
Sen kaikki tarinat voidaan pyöristää yhteen nimeen,
sinun nimeen.
Olet minulle menneisyyttä,
nykyisyyttä,
ja tulevaisuutta.
Rakastan sitä,
kun saan sukeltaa silmiesi siniseen syvyyteen päivittäin,
ja kun aina ohimennen nipistät minua.
Pieniä tekoja, suuria tunteita.
Aion sinut vielä joskus saada,
koska koko tähänastinen pieni elämäni on rakennettu käsiisi.

Muistatko tähdet muistatko edes minua
Olen täällä yhä ja ajattelen sinua
Suon katseen tähdille noille
Maailman paino putoaa mun hartioille
Toivon vaan et jälleen tavataan
Ja yhdessä vanhoja muistellaan
Oltiin kavereita kasvettiin yhdessä
Nyt kaikki on pois vain hetkessä.

Kaikki ei aina mee niinku pitää
ja mä lupasin susta kiinni pitää
mut me muututaan, ja kun jotain jää puuttumaan
niin on enää kipua jäljellä, ja lähtö on lähellä.

Tiedän sen,
Että liian paljon sua mä kaipailen.
Mutta niin paljon särkyy.
En jaksa kulkea mä näin.
Jos vain tän kaiken korjata vois.
Koska mä tiedän miltä tuntuu jos sä meet.