IRC-Galleria

Ulkona satoi lunta, näinkö unta?
Pieni hiutale taivaalla lenteli,
sylissään taikaenkeli.
Kädessään rakkautta, lämpöä, voimia kantoi,
rakkaalta ystävältä terveisiä antoi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin
ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä...

Mutta eihän tämä vielä tähän lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.

Ehdin korjata laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä,
eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
sanon, että olet minulle hyvin rakas.

Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?

Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti,
että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
viimeisen halauksen halaamatta,
että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.

Katson edelleen tallilla käydessäni viimeistä karsinaa.
Olo tuntuu aina yhtä tyhjältä, oli karsinassa joku hevonen tai
karsina tyhjillään.
Se oli sinun oma pieni valtakuntasi, mihin otit ihmiset aina
kimeällä hirnauksella vastaan.
Tervehdit koko näyttävällä olemuksellasi, toivotit meidät aina
uskollisesti tervetulleiksi tallille.
Sinun piti tulla mun hevoseksi, ostin sinut, tahdoin sinut, en
muita!
Mutta soitto tallilta tuli liian myöhään, sinut oli laitettu
nukkumaan juuri sinä aamuna.
Nukahdit ikiuneen omaan karsinaasi, ymmärtämättä mitä oikeasti
tapahtuu.
Olisin niin mielelläni tuonut sinut kotiisi, oman ihmisesi luokse,
joka oppi rakastamaan sinun kuvaasi kuin omaa hevosta.
Mutta nyt sinä olet omassa kodissasi muiden suojelusenkeleiden kanssa.
Leikit pilvenhattaroilla ja kirkkailla auringonsäteillä,
tervehdit meitä tallille tullessamme sieltä kauempaa.

Kato mua silmiin
Kato syvälle, syvälle sydämeeni
Niin löydät kaiken, mistä löydän voimaa mun kynälleni
Voimaa yrittää, voimaa kestää kaikki paska
Voimaa uskoo ja toivoo, sekä rakastaa
Kato mua silmiin
Kato syvälle, syvälle sydämeeni
Niin löydät kaiken, mistä löydän voimaa mun kynälleni
Voimaa mun hymyilyyn, mun tahtoon, mun elämään
Kato mua silmiin ja kerro mitä näät.

Kato mua silmiin
Näät katseen täynnä elämänhalua
En halua vaan kattoa vierestä miten käsistä elämä valuu
Ja näet et mulla ei oo vieläkään tästä elämästä hajua
Mut ehkä joku päivä jotain tästä elämästä tajuun
Kato mua silmiin
Ja näät mun kaks eri puolta
Kun ne vihertää, sydäntä, iloa, ei mistään huolta
Kun ne on ruskeat, pelkään ajatuksia mun sisällä
Ja katseesta näät sen ahdistuksen mun sisällä
Kun katot mua silmiin
Näät vaan paljon iloo ja tuskaa
Mut jos katot takaa näät vaan valkoista ja mustaa
Et musta saa otetta, en anna silmien kertoo kaikesta kaikkea
Ne vaan näyttää, et on ollut vaikeat
Ne on nähnyt mun kasvun pienestä suuremmaksi
Maailma on saanut mun korvat näkee ja silmät kuulemaan
Niistä näkee, mitä teki eilen, ja mitä tänään
Mut se on vaa pintaraapasuu, mitä niistä sä näät.

Luulin ettet milloinkaan
pois sä mene
mut nyt kun oot pois huomaan
sen, se kaikki kuvitelmaa
vain oli, luulin että tietäisin
mitä teen mut maailma
kääntää selkänsä ja jään yksin
sateeseen, jotenkin en vaan
saa kii ja maailma pyörii
kuitenkin, mutta sua kaipaan
niin

Ei päivää etten miettisi sua
ja miksi ei voitu onnistua
ei yötä ilman sua unissaan

ei mikään tunnu niin pahalta
kuin se kun lähdit mun
ovesta
mä tiedän etten sua unohda koskaan


Luulin että miettisit ees
pidempään, luulin että
merkitsin paljon enemmän mut
nyt tuntuu etten jaksa tätä enää
en muuta voi kun
toivoa ja odottaa.
ymmärrä en

Luulin että olisin vahvempi
kuin oon, mä luulin ettet
koskaan viereltäsi olisi
mua hylännyt.

Jos tulisit takaisin, niin halaisin sinua kauemmin.
Jos tulisit takaisin, niin kertoisin sinulle kuinka paljon sinua rakastan.
Jos tulisit takaisin, niin silittäisin pehmeää samettiturpaasi kauemmin ja kuiskailisin kauniita sanoja korviisi.
Jos tulisit takaisin, niin muistelisin vieressäsi yhteisiä aikojamme ja itkisin että eroamme.
Jos tulisit takaisin, niin silittäisin tummaa karvaasi ja iloitsisin yhteisestä ajastamme.
jos voisit olla mun omani niin tekisin sut onnelliseksi.
oot mulle todella rakas, silti lähdit pois mun elämästäni.
en saanu hyvästellä sua kunnolla, olin vaan hävinny eräänä päivänä tallilta.
en tiedä minne menit ja oletko onnellinen, toivon että muistat mut.
lupasin olla aina kanssasi, mut silti se ei toteutunutkaan.
rakastan sua, vaikka lähdit pois. </3

Vittuako se sulle kuuluu? Mä oon hevonvitun helvetissä! Kerro sille vitun talipallolle terveiset ja sano et toivottavasti nukkuu nää viimeset yönsä hyvin!


jeren kirjottama viesti jollekin homolle!^^

sori ku kopioin. :(

Tyhjään tauluun hän kirjoittaa karvaisin käsin sairasta tarinaa. Ei kuule kuinka pieni sydän siruiksi hajoaa. Kukista ja mehiläisistä on turha selostaa, tää on totista totta tää ei tarvi tulkintaa. ja yö ei pelasta painajaiselta, yö ei lohduta, vaimeat askeleet yläkertaan johtavat, taas lasten huoneen seinät uhkaaviksi muuttuvat. Tuskien talo peittyy varjoon pimeimpään.

Minä: "jos pimu on peto,jätkä on eläin niin Fiia on kyllä metsästäjä"
*Reps*
Minä: Fiia hei sä oot kävelevä homo
Fiia: eikö homotki yleensä kävele?
*reps*
Mummalla kaatu mansikka purkki lattialle
Mumma: HAISTA PASKA!
Meijän mumma on mahtava kiroilija. :)
tää on vähä sit inside juttu. ette varmaan tajuu mut ei se mitään.