Voi, ei malttais oottaa yön yli, että pääsee taas tuon murun luo! Lallatilaa, saa onneks eillä sitte muuta ajateltavaa kun nyt ollu vähän nyyhkistelyä, kun se minun pikkunen meni pois :/ Pitää hymyillä vaikka kuinka tuntuu pahalta :) Joku voi tietty ajatella, että "Jopas on säälittävä akka, itkee piskinsä perään", mutta ajatelkoot, se ei minua hetkauta. Usko tai älä, mutta Petra oli mulle tositosi tärkee, minun vauvva<3 Kerranki minulla oli U-S-K-O-L-L-I-N-E-N Y-S-T-Ä-VÄ, joka seuras minun perässä joka paikkaan, ei minun tarvinnu yksin vessaankaan mennä :) Ja oli kiva yllätys kun yhtenä aamuna se tuli herättämään minut, kun oli tuon mun huoneen ovi jääny auki, niin Petra reippaana tyttönä otti vauhtia ja pomppas mua nuuskuttelemaan. :) Mä oon varma, ettei mikään eläin voi korvata Petraa ja sen takia en pitkään aikaan edes harkitse uutta koiravaavelia!
Muttamutta, minäpä lopettelen tältä erää, moimoi :)