IRC-Galleria

Tyttö ja poika ovat seurustelleet 7 vuotta, ja tyttö soittaa poikaystävälleen:
- Tyttö:
Mä rakastan sua.

- Poika:
Joo, tiedän että rakastat, kaikki rakastavat minua.

- Tyttö:
Todellako?

- Poika:
Kyllä... Kaikki ystäväni, jotka ovat tyttöjä, kertovat sen minulle päivittäin.

- Tyttö:
Täh? Enkö mä sitten oo sun ystävä?

- Poika:
Et.. Olet tyttöystäväni. Miksi?

- Tyttö:
Kun minä sanon että rakastan sinua, silloi myös tarkoitan sitä.

- Poika:
Tiedän että tarkoitat sitä... Sinun ei vain tarvitse kertoa sitä minulle päivittäin kovin usein. Tiedän että olet rakastanut minua siitä päivästä lähtien kun aloimme seurustelemaan. Ja minä rakastan sinua päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän..

- Tyttö:
......

- Poika:
Joten haluatko lähteä huomenna jonnekkin juhlistamaan 7-v päiväämme?

- Tyttö:
Kyllä. Mutta minne?

- Poika:
En tiedä.. Ehkä elokuviin tai jotain?

- Tyttö:
Okei..

- Poika:
Haen sinut huomenna, sinun ei tarvitse kuin olla valmiina.

- Tyttö:
Okei, mihin aikaan tulet?

- Poika:
Olen kahdelta kotona töistä, syön ja tulen sitten. varmaan 15-20min.

- Tyttö:
Luulin ettei sinulla ole töitä huomenna?!

- Poika:
Yksi työkavereistani on sairaana, tuuraan häntä.

- Tyttö:
Okei, joten näemme 14.20?

- Poika:
Kyllä! Ja kulta?

- Tyttö:
Niin?

-Poika:
Minä rakastan sinua.

- Tyttö:
Minäkin rakastan sinua.

- Poika:
Juu, mutta työnantajani katselee minua työhuoneestaan vihaisesti, minun pitää mennä.

- Tyttö:
Okei, heippa.

- Poika:
Heippa.

****************************

Seuraavana päivänä..

Poika ajaa tyttöystävänsä luo, ja lähtee hakemaan tyttöä ovelta.

- Tyttö:
Hei! (suutelee poikaa)

- Poika:
Oletko valmis?

- Tyttö:
Hmm.. Odotas.. Haen laukkuni, lähdetään sitten?

- Poika:
Okei.

Tyttö luuli heidän menevän elokuviin ja illalliselle, mutta kun he pääsivät autoon..

- Poika:
Odota! Sidon silmäsi.

- Tyttö:
Miksi??!

- Poika:
Se on yllätys.

- Tyttö:
Millainen yllätys??

- Poika:
Iso sellainen.

- Tyttö:
Okei, mutta vain jos lupaat pitää minua kädestä koko matkan kun ajamme.

- Poika:
Minä lupaan.

- Tyttö:
Okei, sido nyt ne silmät..

Ja he ajoivat, ajoivat, ja ajoivat...... Ja pysähtyivät.

- Poika:
Okei! Olemme täällä!

- Tyttö:
Missä!

- Poika:
Odota, anna minun kantaa sinut sinne paikkaan!

- Tyttö:
Mihin paikkaan?

- Poika:
Erääseen.. (suutelee tyttöä)

- Tyttö:
Kulta!...

Poika kantaa häntä..

- Poika:
Okei, anna minun ottaa siteet silmiltäsi.

- Tyttö:
Missä me olemme?

Poika avaa siteet tytön silmiltä ja tyttö näkee paikan johon poika on hänet vienyt.... Tämä on paikka jossa poika ensimmäisen kerran tunnusti tytölle tunteensa.

- Tyttö:
Voi luoja! (itkee..)

- Poika:
Miksi itket?

- Tyttö:
Tämä on paikka jossan ensimmäisen kerran sanoit minulle että.. että...

- Poika:
Mitä aiot tehdä loppuelämälläsi? (poika tulee tytön selän takaa, halaa häntä takaa päin, polvistuu hänen eteensä ja kysyy "Kulta, mennäänkö naimisiin?")

- Tyttö:
(Kyyneleitä tulee yhä enemmän ja enemmän)

- Poika:
En ollu töissä silloin kun soitit minulle.. Olin järjestämässä tätä yllätystä.

- Tyttö:
Nouse ylös!!!!

- Poika:
Todellako?

- Tyttö:
(suutelee häntä)

- Poika:
Oliko tuo kyllä vai ei?

- Tyttö:
Kyllä.

Jos kopioit tämän omaan blogiisi, sinun rakkauselämäsi tulee aina kukoistamaan!

MUTTA!

jos et kopioi tätä, rakkauselämästäsi ei tule mitään, tulet aina jätetyksi, ja tulet kärsimään koko loppuelämäsi ajan
yksinäisyydestä!

Sinulla on 3min aikaa kopioida tämä

Pojat sanoo: Tykkään susta aivan liikaa !
Mutta tarkoittaa: Susta ja 15 muusta !

Pojat sanoo: Tämä on meidän salaisuus !
Mutta tarkoittaa: meidän ja 10 kaverini !

Pojat sanoo: Rakastan sua aina !
Mutta tarkoittaa: ..Kunnes löydän toisen !

Lisää tämä päiväkirjaasi niin sinulla on hyvä rakkausonni koko loppuvuoden !

ärsyttää vaan et galleriasssa mul on synttärit ppääsiäisenä... :/
mut kuitenkin oon 2.4 16 jihaa ;:D

todella mukavaa kun galleriasta löytää muitakin holsku ihmisii :D

Mitä lapsi sanoo äidistä:

4 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti osaa mitä vain!
8 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti tietää paljon! Todella paljon!
12 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti ei todellakaan tiedä kaikkea.
14 vuoden ikäisenä ~ Tietenkään äiti ei tiedä sitä, myöskään!
16 vuoden ikäisenä ~ Äiti? Hän on todella vanhanaikainen.
18 vuoden ikäisenä ~ Se vanha nainen? Hän on nyt semmoinen vanhanaikainen.
25 vuoden ikäisenä ~ No, hän saattaa tietää siitä hieman.
35 vuoden ikäisenä ~ Ennenkuin päätetään, kysytään äidin mielipide.
45 vuoden ikäisenä ~ Mietin vain, että mitä äiti siitä ajattelisi
65 vuoden ikäisenä ~ Voisinpa kysyä äidiltä neuvoa.<3

Jos arvostat äitiäsi edes vähäsen, niin lisää tämä päiväkirjaasi

ei oo vibbii ku vast parin päivän pääst.. :'( ostakaa mulle vibbii!!! vaik joulu lhajaks tai synttäri lahjaks :D



on muuten ihan vitun hölmö olo ilman vibbiaä ;D

Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit minua omaksi
lapseksesi.
Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras
Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit: Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni edessäsi.

Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.

Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa. Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja riemuissani riehuin oma kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit.

Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä. Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.

Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin.

Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina lompakosta
kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta.
Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen
"Kyllä" ja vaihdoit aihetta.

En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin
rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta
kerrostaloon,
johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen.
Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika,
jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.

Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin. Ilmassa oli koirien,
kissojen,
tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että löydätte
hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena.
He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski-ikäiselle
sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui: "Isä, älä anna
heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys,
lojaalisuus, rakkaus
ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista.

Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut ottamaan
kaulapantaani ja hihnaani.
Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.

Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä tiesit
muutosta etukäteen
mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat
minua hellästi
ja kysyivät: "Miten sä voit?"

Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin, kun näillä
aikaa kiireiltään riittää.
Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää sitten.

Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen vierelleen.
Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet muuttanut mielesi
ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa pelastaa minut.

Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta pentujen kanssa.
Niillä ei ole vielä
hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin häkin
takanurkkaan. Istuin ja odotin.

Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut
hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei minun nyt
tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi ,
kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että vankeuspäiväni
olivat nyt ohi.

Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle.Tiesin hänen
liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan aikaan
kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän pisti ruiskeen
suoneeni ja tunsin miten
kylmä liuos valui sisääni..Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa:
"Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan paikkaan missä
minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse
huolehtia mistään.
Se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten Sä voit?" ei
ollut tarkoitettu hänelle.


SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI
SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU TOINENKIN
OSOITTAA SINULLE
TÄLLÄISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."

- Jim Willis 2001

"Jos tämä tarina liikutti sinua, sai palan kurkkuun ja ehkä kyyleleenkin silmään,
niin muista että tämä tarina on tosi..
Näin tapahtuu joka vuosi tuhansille eläimille, joita on joskus rakastettu, mutta
jotka hylättyinä lopetetaan eläinklinikalla ja löytöeläintaloissa omistajiensa
välinpitämättömuuden takia.

Haluamme tarinan kautta muistuttaa että jokaisella lopetattavalla lemmikkillä on
joskus ollut koti ja perhe johon se on luottanut ja rakastanut.

Emme halua järkyttää emmekä tuottaa surua.
Mutta, jos tarina jättää jäljen sinun tai jonkun toisen sydämeen niin, että sen
ansiosta yksikin tälläinen tarina saa onnellisen lopun , olemme onnistuneet.

Kanna vastuusi ja osoita uskollisuutesi myös lemmikkillesi ja kehoita kaikkea
muitakin tekemään niin.

On tärkeää, että ei-toivottujen, hylättyjen eläinten tappaminen loppuu.
Tämä tarina voi pelastaa edes yhden eläimen."