Olipa muuten raskasta. Saa nähdä liikkuuko huomenna jalat. Alkoi pinna loppuakohden kiristymään kun hermoilin itselleni kun en osaa, kun kroppa ei vaan tottele, vaikka _tiedän_ miten sen pitäisi toimia... Onneksi hoksasin sen sitten kuitenkin, enkä syyttänyt hevosta siitä ettei suju. Huoh. No paljon vaan ratsastusta, niin alkaa jalat aukeamaan reisistä niin että varpaat lopettaa sojottamisen, ja rintakehä suoristumaan niin että olkapäät osuu taas oikealle paikalleen. Ja, ja, ja... Huh huh. Venyttelyä ja lenkkeilyä koiran kanssa niin saan mahan pienemään.