IRC-Galleria

Mieli parani kovasti kun sain postia Danny-pojan liisaajalta.

Heillä menee hienosti, vähän oli ollut johtajuudesta puhetta kun ns. kuherruskuukausi päättyi, mutta ei mitään suurempaa. Dani kehittyy hyvin, ja ratsastettavuus paranee kokoajan. Tekee mielellään töitä (niinkuin aiemminkin) ja keskittyy hyvin. Tammat samalla tunnilla ei häiritse (ei vaikka kerran oli tunnilla tamma jonka poika oli edellisenä päivänä astunut :D ) ruunia pitää välillä vähän huolestuneesti vilkuilla, ottaa ne varmaankin vähän kilpailijoina. Itse veikkaan että tämä vähenee syksyä kohden, kun ei tulee enää astumisia. Yhdellä estetunnillakin olivat käyneet, ja D oli tykännyt kovasti, oli innostunut, mutta pysynyt hyvin avuilla. Ihan pientä max. 50 cm pystyä olivat vasta menneet, mutta D oli hypännyt rehellisesti ja pehmeästi.

On se vaan niin hieno mies! Pitää mennä sitä moikkaamaan, jos vaikka pääsisin seuraamaan tuntiakin :)

Onpa tämä vuosi muutoksia täynnä. Nytpä meidän loistavat vuokralaiset ei sitten voikaan jäädä asumaan tilalle, joten jos ei löydetä lennosta uusia vuokralaisia (tuskin tapahtuu) niin muutetaan sitten itse sinne takaisin. Hevosia ei ens talvena pidetä tilalla, vaan laitellaan talleja parempaan kuntoon ja ehkä sitten otan Jussin kotiin laitumelle ensi kesäksi. Katsotaan nyt mitä tässä tapahtuupi.

Miikulle tehtiin ostajaehdokkaan toimesta ell tarkistus ja taivutuskokeet. Tamma reagoi joka jalallaan. Kauppoja ei siis tullut. Miikku palaa omistajansa luo ensikuun aikana.

Jospa olisi rahaa niin ostaisin itse tamman, käyttäisin sen mukaan mitä kestää ja teettäisin varsoja. Mutta kun rahaa ei ole, niin pakko ihanasta tammasta luopua.

Niin ja Sippe ja Justus jäävät toistaiseksi edelleen samaan paikkaan missä ovat nytkin.

joskus sitä tekisi mieli vaan saada oikein kunnon itkupotkuraivari, heittäytyä maahan, huutaa, kiljua, parkua, potkia ja puida nyrkkiä. Ihan tylsää olla aikuinen.

En sitten pidäkään Miikkua. Sain tietää olevani jo uudelleen raskaana (mikä on toki ihana asia, mutta hieman odottamattoman nopsasti tulee vauva tuon terhin jälkeen) joten minun ei ole mitään järkeä maksaa tamman ylläpidosta, kun en kerran pysty sillä kohta edes ratsastamaan. Raskaudesta kun ei koskaan tiedä, viimeksi ratsastin aika pitkään, mutta nyt olen ollut kyllä tolkuttoman väsynyt, ja haluan kuitenkin olla sen verran varovainen, että rajoittaisin ratsastuksen kuitenkin köpöttelyyn. Joten Miikun omistaja laittoi sen sitten myyntiin, minä lupasin auttaa, kun vaikea olisi omistajan kaukaa sitä kaupitella. Tänään kävivät jo ensimmäiset katsojat, ja jos tamma on ok maanantain ell tarkastuksessa, niin sitten ostavat sen samantien. Sitten ei minulla ole kuin Sippe ja Justus, ja Sippe vaihtaa omistajaa jo marraskuussa.

Jussi jäänee nyt toistaiseksi sitten minulle, katson sitä myymistä sitten vieroituksen jälkeen tai ensi keväänä uudelleen. En kuitenkaan haluaisi sitä myydä ihan mihin vaan, tai ensimmäiselle hakijalle, vaan haluaisin saada sen sellaiseen kotiin ettei se joutuisi kiertoon samantien jos ei juoksekaan kunnolla. Ja ravivarsalle ei tuollaisia koteja välttämättä ole montaa tarjolla.

Sippe ja Jussi muuttavat sitten kuun vaihteessa Tuulokseen, kun meidän vuokralaisemme ovat Sipsin uudet omistajat, ja varsallekin on tulossa sinne todennäköisesti seuraa. Se tarkoittaa että näen niitä harvemmin, onneksi tiedän että siellä on hyvä hoito ja että Jussia käsitellään varmasti paljon. Mahtaa tulla järkyttävät vieroitusoireet hevosista, kun nyt olen Miikun kanssa tehnyt niin paljon, ja sitten yhtäkkiä käynkin tallilla vain sillointällöin... Huoh.

No, ajattelin että jahka olen toipunut leikkauksesta (kolmas raskaus ja molemmat edelliset leikattu, joten tämäkin leikataan) niin menen sitten vaikka tunneille, ja otan sitten Dannyn kotiin kun liisaus päättyy vuodenvaihteessa 2011. Jospa sitten pääsen vihdoin valmentautumaan ja kokeilemaan jotain pikku kisojakin. Mutta nämä suunnitelmat nyt on kaukaisia vielä, koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.

elämä on perseestä.

Olipa muuten raskasta. Saa nähdä liikkuuko huomenna jalat. Alkoi pinna loppuakohden kiristymään kun hermoilin itselleni kun en osaa, kun kroppa ei vaan tottele, vaikka _tiedän_ miten sen pitäisi toimia... Onneksi hoksasin sen sitten kuitenkin, enkä syyttänyt hevosta siitä ettei suju. Huoh. No paljon vaan ratsastusta, niin alkaa jalat aukeamaan reisistä niin että varpaat lopettaa sojottamisen, ja rintakehä suoristumaan niin että olkapäät osuu taas oikealle paikalleen. Ja, ja, ja... Huh huh. Venyttelyä ja lenkkeilyä koiran kanssa niin saan mahan pienemään.

Puolet päivästä ohi, toinen tunti vielä edessä. Eka tunti meni vanhojen, jo kerran pois opittujen ja tauon aikana takaisin tulleiden virheiden poiskarsimiseen... Pitänee treenata treenata ja treenata, että saa istunnan taas edes liki sitä mitä se on joskus ollut, ja vieläkin paremmaksi.

Kuvassa ybervalmentajatäti, valmentaa kerralla mut, hevosen, koiransa ja vauvan mahassa.

Huomenna alkaa kahden päivän tehokurssi. Mahtaa olla ratsastuslihakset kipeänä loppuviikosta :D

rd^

Sippe päätti varsoa niin että olen reissussa :/ Mutta onneksi eve oli huolehtimassa tammasta ja varsulista, ja kaikki oli mennyt hyvin :)