Minullahan on blogi jossa höpisen heppajuttuja, ja nyt tekee mieli höpistä koirajuttuja sun muuta. Joten saa nyt tämä päikky sitten toimia korvikkeena. Jos tuntuu että tarvii niin pitää sitten perustaa blogi ton piskin kanssa treenaamisellekin, mutta toistaiseksi saa siis tämä kelvata.
Ylös laittelen juttuja lähinnä siksi että mulla asiat selkiintyy päässä oikeastaan vasta kun kirjotan ne johonkin ylös, ja toki jos jollain tulee hyviä vinkkejä tai ehdotuksia mieleen niin saa vapaasti kommentoida tai laittaa vaikka e-postia. Meikä on kuitenkin treenaillut viimeksi "enemmän tosissaan" vuonna 2004, ja silloin koira oli aivan totaalisen erilainen kuin tämä nykyinen. Joten aika heikoilla on mun osaamiseni tämän lapasen kanssa.
Koira on siis nyt 1.5 vuotias, paimensukuinen lapinkoiranarttu. Tuli meille alunperin lähinnä ilostuttamaan Tamlinia jolla alkoi ikä painaa, ja muutenkin vain perhekoiran arkea elämään. Opiskeltu siis tähän mennessä vain arkea, missä Napin kanssa ei olekaan mitään ongelmia, sisällä ei haukuta, ulkona osataan käyttäytyä, narussa ei vedetä, päin ei juurikaan hypitä ellei kohde sitä salli "kun se on niin söpökin" jne. Ei siis ongelmakohtia.
Nappi on tuntunut välillä jopa liian helpolta koiralta kun olen tottunut Tamliniin, joka oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Nappi osaa istua, mennä maahan, odottaa, tulla luo (tosin heikkoa jos jossain on jotain mielenkiintoisempaa, tulee kyllä mutta pitää välillä terottaa komentoa) pysyä mukana lenkillä irti jne. Pihaan ei enää voi jättää irti valvomatta, katoaa samantien pihasta. En tiedä mikä tämän on laukaissut, liekö etsii Tamlinia, kun se keväällä tänne jäi eikä Nappi sitä kuolleena ole nähnyt :/ Niin ja tietenkin osaa sanan ei, se meillä nyt melkein ensimmäiseksi opetettiin. Muita sanoja: pois, väistä, nukkumaan.
Motivointi on ollut vähän ongelma, Nappi ei Tamlinin lopetuksen jälkeen innostunut ollenkaan leikkimään, ja se on aina ollut kovin nirso mitä tulee ruokaan. Nyt olen löytänyt pari sellaista herkkua mitkä toimivat motivoinnissa (polarin kevytjuusto ja kaupan lihapullat) ja leikkimistä ollaan tosissamme opeteltu pitkin kesää. Leikkimisen opettelussa ollaan edistytty ihan hyvin, Nappi alkaa innostua jo siitä että otan lelun käteen, ja juoksee mielellään ns. karkuun. Repiminen ei vielä onnistu juurikaan, ja leikki pitää lopettaa todella nopeasti ettei Nappi päätä lopettaa ensin. Palkkiona sitä ei kuitenkaan vielä voi juurikaan käyttää, sillä mielenkiinto lopahtaa nopeasti. Ei vain ole niin leikkisä kuin briardi.
Jälkeä ollaan nyt otettu mukaan kuvioihin elokuun lopusta kun muutettiin maalle, alkuun pari ruutua ja sitten ihan lyhkäinen peltojälki. Nappi käyttää hyvin nenäänsä ja pysyy hyvin jäljellä. Tykkää selvästi. Viimeksi meni namivalinta mönkään, ja nakit jäi jäljelle, mutta hyvin ajoi koko jäljen silti loppuun asti. Jälki oli vasta n. 25 metriä. Nyt ajattelin palata hetkeksi ruutuun ja ottaa tuon jäljen aloittamisen uudelleen, sen verran hätäisesti meni viimeksi että olen ehkä kuitenkin edennyt liian nopeasti, vaikkei pentukoirasta enää olekaan kyse. Ja kertaushan on opintojen äiti.
Tokokurssille koitan nyt päästä lokakuun alusta, kisoihin tähtäävien ryhmään, luulisi että mahdun kun pistän ilmottautumisen sisään heti kun ilmottautumisaika huomenna alkaa. Kotona ollaan nyt otettu vakavammin istumista ja maahanmenoa, koitettu hakea myös vähän nopeutta pelkän oikean suorituksen lisäksi. Tänään opeteltiin perusasento takaa kiertäen, Nappi oppi sen kolmen juustolla houkuttelu kerran jälkeen. Tuo juusto oli kyllä jättipotti, mukava kun löytyi joku herkku mikä oikeasti saa koiran toimimaan nopeasti. Mikään muu juusto vaan ei tietenkään kelpaa, kuin se kallis polarin kevytjuusto...