IRC-Galleria

Danny muuttaa näillänäkymin 13. päivä Hattulaan, riippuu lähinnä kuljetuskalustosta ja sen puutteesta.

Josi muuttaa samalle tallille toivon mukaan jo aiemmin, keväällä sitten mahdollisesti astutetaan.

Sippe ja kaverin tamma jää kotiin.

Joten näin ratkesi tämä rulianssi.

No niin, nyt löytyy sitten jo kaksi kuudesta tavallisimmasta raskausmyrkytysoireesta. Toistaiseksi kuitenkin edelleen verenpaine alhaalla, eikä särje päätä. En ole myöskään huomannut että silmät olisi sen valonaremmat kuin aiemminkaan, tai mitään outoja ylävatsakipuja.

Mutta olo on kyllä helvetillisen huono. Varmaan kohta särkee päätäkin kun tämmöstä stressaa saakeli. Jalkoja särkee aivan tauotta, ne puutuu heti kun et liiku, ja supistukset taas alkaa jos liikut. Nukkumaan et pysty niin mitenkään päin, ja kusella joudut ramppaamaan kolme neljäkertaa yössä.

Tärkein hoito lepo. Hmmm. Koittakaapas itse lepäillä kun olette vastuussa kahdesta lapsesta joista toinen vasta 1,5 vuotias, ja koirasta sekä hevosista, kissasta ja pupusta kello 7.45-17.00 välisen ajan joka arkipäivä. Ja kun sen lisäksi että pitää silmällä ettei nuorimmainen telo itseään kiipeillessään kaikissa mahdollisissa paikoissa, pitäisi hoitaa ruokaa pöytään ettei lapset näe nälkää, lämmittää taloa ettei lapset palellu, tiskata, pestä pyykkiä, siivota tai olla edes jotenkin hyödyksi taloudelle, jossa mies joutuu tekemään jo kaiken ulkohomman ja suuren osan sisähommista oman päivätyönsä lisäksi, puhumattakaan siitä että vielä remppaa ja koittaa saada perheelle lämpimän veden juoksemaan keittiöön ennenkuin vauva syntyy...

No, kohta kääntyy rv 35, että loppusuoralla mennään. Mut ei tässä kyl kauheasti reissata, juhlita tai hoidella mitään ylimääräisiä asioita.


Niin että onko se sitten ihme jos raskaanaolevat naiset on välillä "vähän" kärttyisiä, eikä aina jaksa olla niin aurinkoisia ja ihastella sitä miten suorastaan hehkuvat äidillistä onnea ja iloa. Onko ihme, että hesen jonossa meinaa hituroiva haroittelijahampparinpaistaja saada turpaansa, ja "joko se kohta syntyy" pällistelijät menettää päänsä?

Me tarvitaan toinen auto. Ei tartte olla kummonen, mut katsastettu ja ajokuntonen, ja talvirenkailla.

Mun pitää nyt alkaa ramppaan neuvolassa seurannassa kerran viikkoon (raskausmyrkytystä pelkäävät) niin toinen auto olis saatava, ihan mahdotonta yrittää sopia nla ajat mikon työvuorojen mukaan niin usein.

Huokaus. No, ompahan taas jotain päivitettävää.

Eli emme muuta. Pitkä juttu, mutta pähkinän kuoreen puristettuna voin sanoa, että pankki ei antanut myydä sellaisella sopimuksella joka oli pankin oman lakimiehen käsialaa, ja molemmille osapuolille sopiva. Ja koska vuokraaminen taas tulisi verottajan takia niin kovin kalliiksi, niin ei auta.

Aluksi kyllä v*tutti aika raskaasti, mutta koska ollaan koko perhe sellaisia peruspositiivisesti ajattelevia, niin käännettiin sitten oikein tarkoituksella ja ajan kanssa tämä negatiivinen tapahtuma positiivisemman oloiseksi. Jos jollekin asialle et mitään voi, niin turha siitä on sitten enää pahaa mieltä kokea.

Nyt sitten aletaan suunittelemaan talon laittelua ja remppailua, ja toteutetaan sitämukaa kun on aikaa ja rahaa.

Hevosrintamallakin vastustaa. Josian piti lähteä tänään, mutta eilen illalla iltatallejen yhteydessä huomattiin että se oli telonut toisen takasensa. Vamma oli sen verran pahan näköinen hämärässä tallissa verisenä, että peruin Josin lähdön, en uskalla päästää sitä mihinkään ennenkuin asia on tutkittu ja jalka parantunut. Tänään valosailla ja kunnolla (ei vain pikaisesti) putsattuna, ei jalka enää ole niin pahan näköinen, mutta silti joudun nyt miettimään uudelleen siirtoajankohtaa. Kipeää hevosta en anna ylläpitoon, kyllä jalan pitää parantua ensin. On myös mahdollista että joudun vielä käyttämään tamman klinikalla kuvattavana, ennenkuin täysi selvyys jalan tilanteesta saadaan.

Sipsin seuralaisen paikan taas peruin ihan itse. Kun kerran tähän jäädään, niin en sitten anna sitä mihinkään. En uskalla. Jos olisi ollut joko annettava tai kuopattava niin olisin voinut tuohon paikkaan antaa, mutta nyt tuota päätöstä ei sitten tarvitse tehdä.

Dannyä taas minun ei sitten kannata sijoittaa millekään kalliille huippuitteiden tallille, kun en täältä voi siellä kuitenkaan itse käydä niin usein kun olin haaveillut, sittenkään kun olen toipunut leikkauksesta. Nyt poika pääsee tutun pikkutalliin, ja todennäköisesti on siellä kesän yli. Syksyllä pitää sitten miettiä että tuonko tänne vai mikä meillä yleensäkään on sitten tilanne.

Josin lähtöpäivä varmistui, lähtee ensi ma. Miten haikeaa. Mutta ainakin tiedossa on tammalle hieno varsa, ja sellainen orivalinta jota voin itsekin tukea 100%ti.

Sipsin henkiriepu toistaiseksi turvassa, ystävän kautta se sai paikan seurahevosena. Muuttaa jahka saan sille kyydin järkättyä :)

Viimeisen evakkoon meille tulleen tallipaikkasopimus irtisanottu, Josin ylläpitoon lähtö viittävaille selvä (en pidä selvänä ennenkuin kopin takavalot näkyy), ja Sipsi joutuu sitten teuraaksi. Kun en sitä suostu myymään, ja ylläpitoonkaan sitä ei oikein mihinkään vieraalle viitsisi sijoittaa (kun mistä sen sitten tietää onko paikka hyvä, ja tamma pärjää). Enkä halua pitää sitä yksin, puhumattakaan siitä että kohta en kuitenkaan pysty talleja hoitamaan, vaan ne jäisivät sitten Mikon kontolle.

Sit mulla ei enää olekaan kuin Danny, joten varmaankin sitten pyrin sen pitämään, ja sijoittamaan jollekin HML tai lähiseudun tallille. Mutta ei siitäkään vielä varma voi olla. Mistään ei voi olla varma.

Juu, ei juu. Ei. En taida kuitenkaan pystyä myymään tuota oria. En ellei ole aivan pakko ts. tulee niin hemmetin hyvä tarjous että en pysty kieltäytymäänkään.

Käytiin sitä tänään moikkaamassa, ja voi eikä, kaikki palasi mieleen niin vahvana, että tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta luopua siitä pysyvästi. Mutta mihin sen sitten sijoittaa jos ei myy... APUA sentään.