IRC-Galleria

kiits noora

Tämä on hyvin pelottavaa,
puhelin kirjaimellisesti soi
kun luin viimeisen sanan
tästä tekstistä!!!!!!!!!

Haluan että tekin kokeilette -
mitä haittaa siitä olisi?


Toivottavasti toimii! Oletan
että puhelin soi heti kun
olet tehnyt tämän.


Lue vain pikku tarinat ja sitten keksi toive

samalla kun rullaat alas.


Siellä on viesti - sitten toivo.


Tässä viestissä ei ole liitteitä.

Tarinat:


Olen 13 ja toivoin että isäni pääsee

pian sairaalasta koska hänen

jalkansa murtui.

Kello oli 2:53 illalla silloin kun toivoin.
Mutta 3:07 illalla(14 minuuttia myöhemmin) ovikello soi, ja siellä isäni
oli, tavaroidensa kanssa!


Olen Katja, 20 vuotta.
Minulla on hankaluuksia työni kanssa.

Voi olla että joudun sanomaan
itseni irti.

Tein yksinkertaisen toiveen
itselleni että pomoni saisi potkut.

Se oli kello 1:35 ja 2:55 kun sain
tietää että hän oli jo
heitetty firmasta ja uusi pomo
tilalla.


Usko minua.. tämä oikeasti toimii!


Olen Anna ja olen 45-vuotias.
Olen aina ollut sinkku ja olen
toivonut pitkää ja rakkauden
täyteistä suhdetta. Kun
olin päiväunilla

(ja kun sain tämän mailin)

toivoin että joku laatuhenkilö voisi
viimeinkin tulla elämääni.
Se oli kello 9:10 aamulla tiistaina.
Kello 9:55 postimies saapui
toimistooni.


Hän oli söötti, kohtelias eikä
voinut lopettaa hymyilyään kun
näki minut.
Hän alkoi vierailemaan yhä useammin
(ilman postiakin) ja pyysi minua
ulos viikon myöhemmin.


Menimme naimisiin 6 kuukautta
myöhemmin ja olemme nyt olleen
yhdessä 2 vuotta.


Mikä ihmeellinen maili se olikaan!

Rullaa vain alas,

mutta samaan aikaan

mieti joku toivomus valmiiksi. Toivo
vasta sitten kun olet
rullannut alas.


Minkä ikäinen ikinä oletkaan, on
luku minuutteina jolloin toiveesi
toteutuu. esim. olet 25-vuotias,
joten kestää 25 minuuttia
että toiveesti toteutuu.


Mutta kuitenkin jos et lähetä
tätä viestiä eteenpäin viiden
minuutin kuluessa, paha onni
seuraa sinua vuosia!

Kokeile!! Toivo!!!


RULLAA ALAS!


.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

STOP!!!


ONNITTELUT!

Toiveesi toteutuu niin monen
minuutin päästä kuin sinulla on
vuosia.

Esim.
jos olet 18 vuotta, toive toteutuu
18 minuutin päästä. Nyt seuraa
tarkasti....se voi olla todella
palkitsevaa!!!

Lue loppuun saakka

On perjantai-ilta, ajat autoa.. (mieti millainen on auto jota ajat?)


Sinulla voi olla vain neljä ihmistä mukanasi. (Ketkä ovat autossa kanssasi?)


Ajaessasi sinä ja ystäväsi chillailette musiikin tahtiin. (mitä kappaletta kuuntelette?)

No, siinä te viisi chillailette musiikin tahtiin Yhtäkkiä
hullu kuski törmää teihin takaapäin!

Menetät auton hallinnan ja auto luisuu tietä pitkin.
Osutte hidaste töyssyyn ja auto pyörähtää ympäri päätyen katolleen nurmelle
tien viereen.

Makaat paikoillasi itkien, koska sinuun koskee niin paljon.
Et kuule muuta kuin hiljaisuutta. hiljaisuutta...

hiljaisuutta...

Yrität huutaa ystävillesi, mutta olet niin shokissa ja
suurissa kivuissa
ettet pysty edes puhumaan.

Makaat siinä elämäsi pisimmät 2 minuuttia, jotka tuntuvat
ikuisuudelta.


Viimein kuulet jotakin.


Kuulet ambulanssin sireenin,

etkä koskaan ole ollut niin helpottunut.


Makaat siinä, vieläkin autossa,

ajatellen perhettäsi, ystäviäsi, koulua, menneitä lomia, vanhoja
ystäviä, entisiä rakastajia.


Alat rukoilla itsesi ja muiden autossa olleiden puolesta.


Ensihoitajat vetävät sinut autosta, asettavat sinut
paareille ja nostavat ambulanssiin.

Sinä olet yksin.

Et saa mahdollisuutta nähdä muita kanssasi autossa olleita.


Matkalla sairaalaan sinä rukoilet itseksesi Kuolenko minä?'
Missä ystäväni ovat?
Ovatko he kunnossa?
Mitä minulle tapahtuu?

Kuolitko sinä vai et?
Mitä tapahtui ystävillesi, jotka olivat kanssasi autossa..?


He kaikki kuolivat. Kaikki muut autossa olleet kuolivat.
He ovat kaikki poissa.


Et koskaan enää näe heitä.


Ja mitä sinuun tulee..
Myös sinä kuolit.
Odota, sinä vain kuvittelit.. Eikö totta?
Mutta mitä jos tämä olisi oikeasti tapahtunut?

Mitä jos se oikeasti tapahtuisi sinulle?

Ajattele sitä..
Se auto oli VIIMEINEN auto, jossa IKINÄ olit ystäviesi kanssa

Ne neljä ihmistä olivat VIIMEISET henkilöt joita IKINÄ näit.


Valitsitko nämä neljä ihmistä viisaasti..
Vai toivotko, että joku muu olisi ollut autossa kanssasi?

Laulu, jonka tahtiin chillailitte oli VIIMEINEN laulu, jonka
IKINÄ kuulit.


Etkö toivokin, että sinulla olisi ollut mahdollisuus kertoa
kaikille heille kuinka heitä rakastit?


Etkö toivo, että olisit voinut kertoa vanhemmillesi viimeisen kerran,

että rakastit heitä?

Etkö toivo, että olisit voinut suudella
poika/tyttöystävääsi viimeisen kerran?

Toivotko, että olisit voinut kertoa ihastuksellesi kuinka
paljon pidit hänestä

Toivotko että voisit halata ystäviäsi vielä viimeisen
kerran?

Toivotko että sinulla olisi ollut mahdollisuus tehdä kaikkea tuota?

SINULLA ON YHÄ!

jos tämä viesti vähänkin kosketti sinua ole hyvä ja kopioi tämä omaan päiväkirjaasi sillä minua tämä todella kosketti ja haluan sanoa teille kaikille että välitän teistä todella paljon sillä sitä ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua!

JA muista tämä sanonta: Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi.

Ja kun joku sanoo rakastavansa sinua, tiedä sen tarkoitus ja
tarkoita sitä kun itse sen sanot.


jos sinä et kopioi tätä niin olet kylmäsydäminen etkä välitä rakkaimmistasi! tämä voi olla sinun viimeinen mahdollisuutesi!

Kerro jokaiselle että välität
Jos sinä ajattelet, että jokin päivä unohdan sinut; vastaus
olisi,

EI IKINÄ ELÄMÄSSÄNI!

Jos kysyisit, mikä on minulle tärkeää; vastaus olisi SINÄ!!

Jos sinä kysyisit, pidänkö sinusta; vastaus olisi, Kyllä
ehdottomasti!
Sinä olet minun nauruni, minun puhdas helmeni, minun
enkelini..

sano hiihuu jos olen kaverilistallasi.
Tämä mittaa ihmisten rehellisyyttä. Ja ujoutta. Muistakaa kävijälista.
Sanottuasi hiihuu , kopioi tämä omaan päiväkirjaan ja katso kuinka moni uskaltaa olla SINULLE rehellinen.

näkkee kaikki ihanat joita on ollu kova ikävä

KAMPAAJA
[x] olen leikannut omia ja muiden hiuksia.
[/] tykkään leikellä toisten hiuksia.
[x] minulle ei tuota vaivaa olla sosiaalisessa työssä.
[/] tiedän minkälainen shampoo ja hoitoaine sopii eri hiustyypeille.
[/] pidän hyvää huolta hiuksistani.
TOTAL: 3½

KAUPPANEITI
[ ] haluan mahdollisimman helppoon työhön.
[/] tykkään puhua oudoille ihmisille niitä näitä.
[/] minua ei haittaa vaikka joutuisin siirtelemään painavia lasteja paikasta toiseen.
[ ] voisin helposti täytellä monta tuntia hyllyjä.
[/] tykkään paremmin sisätyöstä, kuin ulkotyöstä.
TOTAL: 1½

KOSMETOLOGI
[/] tykkään meikkailla muita.
[/] pidän omasta ulkomuodostani hyvää huolta.
[ ] minulla on melkein kaikki uusimmat meikkituotteet.
[ ] kulutan meikkeihin paljon rahaa.
[/] minulla on pitkät kynnet ja hyvin nypityt kulmakarvat.
TOTAL: 1½

SAIRAANHOITAJA
[x] haluan auttaa muita ihmisiä.
[/] en pelkää piikkejä enkä verta.
[/] olen aina ihaillut ihmisiä, jotka auttavat muita.
[ ] voisin helposti vaihtaa muiden lakanoita. - Tuttua puuhaa.
[ ] voisin joskus ryhtyä kätilöksi.
TOTAL: 2

KIRJAILIJA
[ ] äidinkieleni oli koulussa 9 tai 10.
[ ] osaan ilmaista tunteeni paremmin kirjoittamalla, mitä puhumalla.
[ ] haluaisin joskus kirjoittaa kirjan.
[ ] minua on kehuttu, että olen hyvä kirjoittamaan.
[ ] olen saanut äidinkielen esitelmistä 10.
TOTAL: 0

VALOKUVAAJA
[ ] valokuvaan usein. lähes joka päivä.
[x] minun kuvaamia kuviani on kehuttu.
[ ] olen voittanut jonkun palkinnon valokuvauskilpailussa.
[x] haluaisin joskus valokuvata työkseni.
[/] kun kuvaan, en kopsi ideoita muilta, vaan keksin niitä itse.
TOTAL: 2½

SISUSTUSSUUNNITTELIJA
[ ] olen sisustanut huoneeni ajatuksellaÂ…
[ ] ...ja rahan kanssa
[ ] minulle on sanottu että osaan sisustaa.
[ ] olen sisustanut myös meidän taloakin.
[ ] haluaisin joskus sisustussuunnittelijaksi.
TOTAL: 0

TURISTIOPAS
[ ] minulla oli koulussa englanti 9 tai 10.
[x] en ujostele puhua muille.
[ ] minulta pyydetään usein neuvoa kielissä.
[ ] opettajani on kehunut minua taitavaksi englannissa.
[/] haluaisin joskus opastaa muita.
TOTAL: 1½

SIIVOOJA
[ ] mielestäni siivoojan työ on arvostettavaa.
[/] pidän huoneeni aina siistinä !
[ ] haluaisin ryhtyä aikuisena siivoojaksi julkiselle paikalle…
[ ] …tai käydä siivoamassa muiden kotona.
[ ] sukulaiset pyytävät minua usein avuksi siivoamiseen/siivoamaan, eikä se haittaa minua.
TOTAL: ½

LAULAJA
[/] rakastan laulamista.
[ ] olen harrastanut/harrastan kuoroa.
[ ] olen ottanut laulutunteja.
[ ] ääntäni on kehuttu.
[ ] minua ei pelota suuret esiintymislavat.
TOTAL: ½

TV/RADIO JUONTAJA
[ ] ääneni on rauhoittava, ja sitä on helppo kuunnella.
[/] ääneni ei tärise, kun luen suurelle yleisömäärälle.
[/] kamerat eivät häiritse minua.
[/] minua ei hävetä puhua suurelle yleisöjoukolle.
[ ] minut on usein valittu juontamaan koulun kevätjuhlia, yms.
TOTAL: 1½

OPETTAJA
[x] tykkään lapsista/nuorista.
[/] minua totellaan.
[ ] osaan opettaa asioita hyvin.
[ ] olen käynyt paljon kouluja ja keskiarvoni oli koulussa erittäin hyvä.
[/] en saisi opettajana ”tiukkapipon” tai ”hermoheikon” mainetta.
TOTAL: 2

URHEILIJA
[ ] liikuntani oli koulussa 9 tai 10.
[ ] harrastan jotain liikuntalajia.
[ ] haluaisin voittaa Suomelle kultaa joissakin suurissa kisoissa.
[ ] en välitä vaikka minusta tulisi perättömiä juttuja lehtiin.
[ ] minulla ei nousisi ”kusi päähän”.
TOTAL: 0

PALOMIES
[/] en pelkää tulta, enkä vettä, enkä korkeita tai ahtaita paikkoja.
[x] haluan auttaa muita ihmisiä.
[/] olen auttavainen kaikkia kohtaan ja ystävällinen
[/] minua ei haittaisi, vaikka keskellä yötä tulisi hälytys, että joku on vaarassa, ja häntä pitää auttaa.
[ ] olen aina halunnut palomieheksi, vaikka olisin nainen.
TOTAL: 2½

POLIISI
[/] olen joskus vähän pelottava.
[/] minua ei haittaa vaikka joutuisin seisomaan kuumassa kesähelteessä puhalluttamassa henkilöitä.
[x] en pidä siitä, kun monet rattijuopot voivat vahingoittaa muiden liikenteessä olevien hengen.
[x] tahdon vain auttaa, vaikka olen joskus vähän vittumainen.
[/] poliisin työ on mielenkiintoista.
TOTAL: 3½

TAIDEMAALAAJA
[/] kuvikseni oli koulussa 9 tai 10.
[/] tykkään maalata ja piirtää.
[x] minun piirustuksiani on sanottu loistaviksi.
[/] tahtoisin maalata jonkun todella kuuluisan taulun.
[ ] maalatessa puran tunteeni maalaukseen.
TOTAL: 2½

MUOTISUUNNITTELIJA/OMPELIJA
[ ] tekstiilityön numeroni oli koulussa 9 tai 10.
[x] rakastan erivärisiä kankaita.
[ ] teen lähes kaikki vaatteeni itse.
[ ] haluaisin tehdä oman malliston.
[ ] minun tekemiä vaatteitani on kehuttu.
TOTAL: 1

MALLI
[ ] minulla on mallin vartalo.
[/] minulle on sanottu että minun kannattaisi harkita mallin uraa.
[/] katson Huippumalli Haussa - ohjelmia, ja muita malli ohjelmia, haluaisin joskus itsekin päästä sellaiseen.
[ ] olen pitkä.
[ ] minulla on omaperäiset piirteet.
TOTAL: 1

MAANVILJELIJÄ
[/] tykkään kotieläimistä.
[ ] minua ei haittaa vaikka haisisin lehmän kakalle monta päivää.
[ ] vanhempani ovat maanviljelijöitä, ja haluaisin jatkaa heidän uraansa.
[ ] osaan ajaa traktoria.
[ ] olen joskus ollut navetassa kesätyökseni.
TOTAL: ½

KOKKI/TARJOILIJA
[ ] kotitalouden numeroni oli koulussa 9 tai 10.
[/] kokkailen usein kotona.
[ ] minut on haluttu tekevän täytekakkuja joihinkin juhliin.
[x] olen sosiaalinen, ja pystyn puhelemaan vieraille ihmisille
[x] minun tekemiä ruokiani on kehuttu hyviksi.
TOTAL: 2½

PUUTARHURI
[ ] rakastan luontoa.
[ ] puutarhassani on/tulee olemaan yli 10 eri kukkalajiketta.
[/] en pelkää ötököitä.
[x] kesä on paras vuodenaika.
[ ] voisin käydä kastelemassa työkseni toisten kukkapenkkejä
TOTAL: 1½

Japani, Tokio, 2008

Vuonna 2002 Japani hätkähti kammottavaa löytöä Tokion rautatieasemalla. Erään junanvaunun sytyttyä tuleen sähkövian takia juuri istumaan päässeet matkustajat ajettiin nopeasti vaunusta ulos pelastustöitä varten. Muutamat matkustajat unohtivat laukkunsa junaan heidän poistuessaan ja kun jälkikäteen laukut avattiin selvittääkseen kenen laukuista oli kyse, eräästä laukusta löytyi jotain järkyttävää. Isoon matkalaukkuun oli pakattu teinityttö. Tytön kaikki raajat olivat amputoitu ja hänet oli kääritty muoviin jättäen vain pienet hengitysreiät. Tytön äänijänteet oli katkaistu, joten hän ei pystynyt huutamaan. Osansa löydöksen outoudesta teki se, että tytössä ei ollut merkkejä väkivallasta, vaan hän oli erittäin hyväkuntoinen ja hyvin hoidetun näköinen, hänet oli meikattu taidokkaasti ja hienosti ja muovi, johon hänet oli pakattu, oli samanlainen kuin lelujen ympärillä oleva kääre. Muovin päälle oli kirjoitettu luku 72 ja mukana oli vihko, jossa oli tiedot tytön allergioista, kuukautisten alkamispäivistä ja mahdollisista muistettavista huomioista terveyden suhteen.

Poliisi yritti saada tytöltä tietoa, kuka hänelle oli tehnyt tämän. Mitään tietoja ei kuitenkaan koskaan saatu ulos, koska tytön puhekyky oli tuhottu ja hän ei koskaan oppinut tai suostunut kommunikoimaan apuvälineiden avulla. Vasta nyt vuonna 2008, lähes 6 vuotta löydöksen jälkeen, tällä hetkellä 26-vuotias nainen on lopultakin suostunut kommunikoimaan kokemuksistaan.

Nainen kertoi olevansa Kikumi Tottoro. Kyseinen henkilö katosi vuonna 1999 rautatieasemalta ja häntä ei koskaan löydetty. Vanhemmat luulivat tytön kuolleen, kun hänen katoamisensa ei koskaan selvinnyt. Kikumin mukaan hän eksyi vanhemmistaan ruuhkan aikaan ja joku vanhempi mieshenkilö tuli hänen luokseen ja sanoi vievänsä junahenkilökunnan luo, joka kuuluttaisi vanhempia. Mies kuitenkin vei Kikumin autoonsa, sitoi tämän silmät ja ruiskutti jotain ainetta, jolloin Kikumilta meni taju. Seuraava muistikuva hänellä on kirkkaasti valaistusta viileästä valkoiseksi maalatusta huoneesta, jossa hänet on lukittu häkkiin kahden muun tytön kanssa. Kikumin kauhuksi keskellä huonetta on leikkauspöytä ja pöydän ääressä on mies lääkärintakissaan operoimassa sähkösahaa, jolla hän on leikkaamassa nuorelta tytöltä toista jalkaa irti. Tytön toinen jalka on amputoitu jo selvästi aiemmin, kun taas käsien amputointi on tapahtunut vähemmän aikaa sitten siteistä päätellen. Kaikkein hirveintä Kikumille oli nähdä huoneen seinät, jotka olivat vieri vieressä jalustoja, joihin oli nostettu tyttöjä. Tyttöjen kaikki raajat oli amputoitu ja heidät oli meikattu hienoksi. Vaikka tytöt eivät liikkuneetkaan, he hengittivät ja räpyttelivät silmiään, eli olivat selvästi elossa. Kikumi kertoi menettäneensä tajunsa pian sen jälkeen kun hän lopulta huumaamisen jälkeen sai näkökykynsä kunnolla takaisin ja tajusi mitä huoneessa tapahtuu.

Seuraava muistikuva Kikumilla on sängystä, johon hänet on sidottu. Hän kauhukseen tajuaa, ettei hänen suustaan lähde ääntä vaikka hän huutaa ja kun myös tajuaa nopeasti karmaisevan syyn, miksi hän ei tunne toisen käden sormiaan. Hänen vasen kätensä on amputoitu juuresta lähtien ja leikkaushaava on ommeltu siististi umpeen. Kikumi kertoo, että huoneessa oli muitakin sänkyjä, joissa oli muita samanlaisia "potilaita". Riippuen tytöstä raajoja oli amputoitu yhdestä kolmeen ja jokainen oli mykistetty niin, ettei kukaan voinut huutaa. Osa tytöistä riehui villistä sängyissään yrittäen repiä itseä kahleistaan, osa vain makasi apaattisena paikallaan tuijottaen tyhjyyteen tai itkien.

Kikumi sanoi menettäneensä ajantajunsa nopeasti, koska hänet huumattiin päivittäin. Hänelle tuotiin kolmesti päivässä juhlava ateria ja hänen kahleensa ylävartalosta poistettiin, jotta hän pystyi syömään jäljellä olevallaan kädellä. Alussa Kikumi heitti ruoat lattialle nähdessään ne, mutta nälän tehtyä tehtävänsä hän ahmi aina kaiken mitä tarjottiin. Pystymättä kommunikoimaan kenenkään kanssa ja näkemättä koskaan ketään muuta kuin muita tyttöjä, hän alkoi menettää nopeasti järkeään. Hän ei tiennyt oliko yö vai päivä ja hän ei tiennyt, miksi tämä kaikki tapahtuu, kuka tämän tekee ja milloin tämä loppuu. Päätellen muiden tyttöjen poistumisesta huoneesta ja palaamisesta yksi raaja vähempänä kuin lähtiessä hän tajusi, että joku sairas henkilö amputoi tytöiltä kaikki raajat pois yksi kerrallaan. Periaatteessa kammottavinta Kikumin mielestä asiassa oli se, että amputointi tapahtui aina taidokkaasti, haavat sidottiin hyvin ja kukaan tyttö ei näyttänyt sairaalta tai kuolevalta. Leikkauksien takana oleva henkilö selvästi pyrki pitämään tytöt niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista, elossa ja terveenä ja vaikka Kikumi ei pystynytkään arvioimaan tarkasti aikaa, hän kuvitteli raajan amputoinnin tapahtuneen noin viikon parin välein.

Kun hänen viimeinen raajansa, vasen jalka, amputoitiin ja hän toipui leikkauksesta, hänet siirrettiin "näyttelyhuoneeseen". Hänet oli edelleen köytetty sänkyyn kun hänet siirrettiin huoneen puolelle. Kikumi näki taas kerran tilanteen hirveyden. Huone oli pyöreähkö ja selvästi viileä, seinä oli vieri vieressä jalustoja ja jokaisella jalustalla numeroituna tyttö. Keskellä huonetta oli leikkauspöytä ja välineet ja pöydän lähellä häkki, joka oli tällä hetkellä tyhjä. Kikumi näki myös ensimmäistä kertaa kasvokkain hänen vangitsijansa. Kyseessä oli vanhahko mieshenkilö, jonka lyhyt parta oli hieman harmaantunut. Mies näytti lempeältä, aivan perinteiseltä isoisältä, eikä mikään hänen kasvonpiirteissään antanut ilmi hänen hulluuttaan. Mies avasi Kikumin kahleet, jolloin Kikumi yritti heti purra miestä. Mies kuitenkin oli varautunut tähän, painoi Kikumin sängylle takaisin, käänsi hänet mahalleen ja kiinnitti hänen selkäänsä suoran metallilevyn, jonka hän kiinnitti jollain mekanismilla Kikumin häntäluuhun ja takaraivoon. Kikumi ei ollut huomannut, että hänelle oli leikkauksessa myös istutettu hakaset alaselkään ja päähän, jonka avulla häneen saatiin liitettyä metallilevy, joka teki mahdottomaksi liikkua sivuttaissuunnassa.

Mies toi eräästä pienemmästä huoneesta kärryillä uuden jalustan, jossa roikkui kyltissä luku 72. Jalusta asetettiin tytön numero 71 viereen, jonka Kikumi näki itkevän. Jalusta oli noin 1.5 metriä korkea tyypillinen näyttelyissä käytetty isompi jalusta, jonka erikoispiirre oli keskellä jalustaa olevat kaksi uloketta, joista toinen oli paksumpi ja toinen ohuempi. Lisäksi jalustan takapuolella oli kiinnitysmekanismi rautalevyä varten. Kun mies rasvasi jollain aineella jalustassa pystyssä olevat ulokkeet, Kikumi tajusi niiden tarkoituksen. Mies nosti yllättäen vaivattomasti alastoman Kikumin ilmaan ja asetti hänet jalustalle. Kikumi tunsi, miten ulokkeet työntyivät hänen vaginaansa ja anaaliinsa. Hän yritti liikkua, mutta miehen vahvat kädet, sisälle tunkeutuvat ulokkeet ja selässä oleva rautalevy tekivät sen mahdottomaksi. Hän vain itki niin lohduttomasti kuin osaisi, muttei se aiheuttanut mitään muutosta lempeäkasvoisen miehen toimissa. Kun ulokkeet olivat lopulta uponneet Kikumin sisään, mies kiinni rautalevyn jalustaan, siirsi jalustan siististi seinän vierellä samaan linjaan muiden kanssa ja poistui huoneesta sammutettuaan valot.

Kikumi kertoi ensimmäisen yönsä, jos se yö edes oli, tuntuneen loputtomalta. Ympäriltä kuului vain silmänripsien sulkemisesta kuuluvaa ääntä, joka oli karmaisevampaa kuin mitkään tuskanhuudot. Päivien valvomisen jälkeen hän nukahti pimeyteen ja herättyään hän tunsi, että hänet oli yön aikana meikattu. Huoneessa oli valot päällä, mutta mies ei ollut paikalla. Hän ennätti lopultakin katsoa kunnolla muita huoneessa olevia tyttöjä, niitä mihin hän näki kääntymättä ja huomasi heidän kaikkien olevan nättejä, siististi meikattuja ja nuoria. Alkupään numeron tytöt olivat vähän vanhempia, kun taas numeron kasvaessa tytöt nuorentuivat. Kikumi päätteli miehen keränneen tyttöjä jo pidemmän aikaa ja nappaavansa tytöt noin 16-vuotisina. Kaikki tytöt näyttivät hyvin samanlaiselta, oikein perinteiseltä japanilaiselta nuorelta tytöltä mustine hiuksineen ja nuorekkaine kasvoineen.

Pian mies palasi huoneeseen mukanaan jotain liuosta, jota hän ruiskutti jokaisen tytön suuhun ykkösestä alkaen. Myös Kikumin suuhun ruiskutettiin suurehko määrä jotain ruokamaista ainetta, jota hän ei voinut muuta kuin niellä. Ruokkimisen jälkeen mies juotti kaikki tytöt ja sen jälkeen hän kävi tytöt läpi tutkien leikkaushaavat. Neljännellä kierroksella mies tyytyi vain ihailemaan "nukkejaan", joiden hiuksia hän saattoi vähän kohentaa, silittää tytön poskea tai suudella hellästi otsalle.

Täydellisesti ajantajun ja mielenterveytensä menettäneeni Kikumi kertoi vain tuijottaneen tyhjyyteen loputtomalta tuntuvia aikoja. Hän ei pystynyt ajattelemaan mitään järkevää, vaan hänen päässään pyöri ensin suuri määrä järjettömältä tuntuvia sanoja ja lopulta ei mitään. Hän oli kuin päältä pois kytketty robotti, joka vain söi, hengitti ja ulosti (hän huomasi sisällänsä olevien ulokkeiden olevan itseasiassa onttoja, joihin ulosteet ja virtsa menivät). Muutaman "ikuisuuden" mentyä Kikumi kuuli lujaa ääntä ja näki häkissä olevan taas kolme nuorta tyttöä. Kikumilla oli nyt suora näköyhteys leikkauspöydälle ja hän näki, miten mies taitavasti nukutti ja operoi tytöt, mutta kuitenkin selvästi kuin esittäen jalustalla oleville tytöille. Mies oli kuin vaatimaton rokkitähti työssään, joka kommentoi proseduurejaan, kertoi ihastuneella äänellä siitä mitä hän juuri teki ja esittelisi verisiä välineitään. Kikumi näki, miten häkissä olleilta tytöiltä leikattiin yksitellen vasemmat kädet pois, jonka jälkeen heidät siirrettiin toiseen huoneeseen, josta ikuisuuden jälkeen heidät tuotiin takaisin toisen jalan amputointia varten. Lopulta taas monen ikuisuuden jälkeen tytöt olivat täysin amputoituja ja heidät sijoitettiin Kikumin viereen.

Kikumi ei muista seuraavista vuosista paljoakaan. Elämä oli yhtä sumua ja tyttömäärä jalustoilla kasvoi jo yli sadan. Kikumi muistaa vain kaksi erikoisempaa tapausta. Ensimmäinen oli kun tyttö numero 29, lähes Kikumia vastapäätä, oli kuollut eräänä yönä. Hän ei edes ensin tajunnut asiaa, kun kukaan tytöistä ei hirveän elävältä näyttänyt, mutta aamulla miehen tehdessä syöttökierrosta hän huomasi tytön nukkuneen pois. Mies murtui täysin tapahtuman jälkeen, huusi ja itki ja raivoissaan pahoinpiteli ja raiskasi erään häkissä olleista uusista tytöistä, jonka jälkeen hän leikkasi tytön pään irti sähkösahalla muiden katsellessa. Miehen käytös muuttui selvästi tämän tapahtuman jälkeen ja hän alkoi jostain syystä viemään tyttöjä välillä ulos talosta. Hän nosti tytön pois jalustalta, pakkasi matkalaukkuun ja poistui huoneesta. Seuraavana aamuna hän oli taas palannut tyttö mukanaan ja ruokahuolto toimi. Mies ei vienyt tyttöjä "ulos" mitenkään järjestyksessä tai säännöllisesti, vaan valitsi aina jonkun tytöistä ainakin Kikumin mukaan sattumanvaraisesti.

Jonkun 20 tytön jälkeen oli hänen vuoronsa. Mies nosti Kikumin jalustalta, asetti muoviseen pakettiin, laittoi sen matkalaukkuun ja poistui huoneesta. Kikumi yritti kuunnella tarkoin mihin hänet viedään, mutta hän ei kuullut muuta kuin auton moottorin ääntä. Lopulta hän tunnisti selvästi rautatieaseman äänet ja kuulutukset ja kun hän kuuli palohälytyksen soivan ja virkailijoiden huutavan asiakkaita poistumaan, hän oli varma kuolevansa. Hän yritti huutaa, mutta se ei edelleenkään onnistunut, eikä hän myöskään voinut liikkua muovikuoren takia. Kun hän tajusi, ettei palanutkaan hengiltä ja että tulipalo on selvästi sammutettu ja hän on edelleen junassa eikä kuule miehen ääniä mistään, hänen toivonsa heräsi. Muutaman tunnin odottelun jälkeen joku nosti matkalaukun alas ja avasi sen. Kikumi sulki silmänsä tuskasta kirkkaan keinovalon tulvittua matkalaukkuun sisään, mutta pian hän avasi ne uudestaan kivusta huolimatta ja katseli junavirkailijoiden täysin järkyttyneitä katseita. Hän ei kuullut mitään, hän vain itki onnesta ja pyörtyi lopulta. Seuraavan kerran kun hän avasi silmänsä, hän oli sairaalassa ympärillä oikeita sairaanhoitajia. Kikumin piina oli ohi, vaikkakin henkisesti hän oli niin rikkoutunut, ettei hän halunnut kommunikoida kenenkään kanssa vuosiin.

Vaikka Kikumi pystyikin kuvailemaan miehen ulkonäön hyvin ja vaikka juna-aseman turvakameroista mies tunnistettiin, häntä ja kaikkia yli sataa kadonnutta tyttöä ei ole vieläkään löydetty. Edelleen myös ympäri Japania ilmoitetaan lisää kadonneita 16-18 -vuotiaita tyttöjä, jotka jäävät kadonneiksi. Vaikka osa kadonneista katoaakin ihan muista syistä, viranomaiset tietävät hyvin, että osa tytöistä päätyy jonkun välikäden kautta keräilijän julman nukkeleikin osaksi.

ei oo enää londi :D