Mä tiedän...
... että tätä lukee moni muukin kuin minä...
... silti on taas aika paljastaa jotain.
Oon taas kelannu ja kelannu. Tai miten sen sanois... ajatellut. Muistellut. Miettinyt. Monta sanaa, jotka tarkoittaa melkeen samaa ja aina kohde on sama. Sinella. Mä tiedän, ettei mun tunteet viilene sitä kohtaan edelleenkään, ja miksipä niin käviskään. Haluisin yrittää kovasti, enkä vain siksi, että oon puutteessa. Kun kerran kuvittelee löytäneensä jotain mitä tahtoo ja mistä välittää, niin kai sitä haluta saa. Mut en tiedä miten tän kaiken kertois hänelle.
Vai olisinko kertomatta? Mitä menetän jos kerron? Mitä saan jos kerron? Ei kai mulla mitään hävittävää oikeasti ole. Olen kuiteski vakavissani enkä pelleile.
Mutta... eipä asiat etene mihinkään. Puran vaan tuntemuksiani tänne blogiin. On kai väärin että ajattelen, on kai väärin, että mulla on tunteet. Mutta: haluan.