ei tarvinnu koskaan yksin kulkee, ja sai aina yhtäaikaa silmät sulkee,
otit mut lähelle ja rakkautta vannoit, sillon sun käsiis mun elämän annoin,
anteeks antamatonta on nää viimeset vuodet, turhaan enää mun haavoja nuolet,
kävele pois ja käännä selkä, unohda mut ja turhaa on pelkää,
koskaan en voi unohtaa sitä päivää, ku rakastuin suhu ei ollu huolen häivää,
yhen asian vannon ja sitä ei mikää voi estää, rakastan sua aina ja vasta kuolema sen jättää,
ihminen ei voi olla onnellinen yksin, koskaan en anna anteeks et kaiken tän tyrit,
rakastit mua ja mä uskoin sen vielä, olit onnellinen kyl mä sen tiedän,
nyt ei voi muuta sanoo ku näkemiin ja anteeks, oot mulle kaikki, mut annan silti anteeks