ku vois unohtaa kaikki muistot,
ei voi...
kaikki muistuttaa siitä mitä ei enää oo.
sattuu niin helvetisti
enkä jaksa enää itkeä
ku vois olla tunnekuollu.
tai kuollu kokonaan.
en anna itelleni ikinä anteeks.
välillä en vaa pysty ymmärtämää. Millään en pysty asioita hyväksymään. Miks kaikki on nii vaikeeta?
eiks ees joskus pääsis helpommalla ja sais aikaa hengähtää.
Edellee kahlittu samoihin kahleisii joist jää arvet syvälle mun sisälle.
Fyysinenki tila laskee ja olo on heikko..
mitä sä haluut mun tekevän enää.
mä en jaksa enää yrittää enempää.