Viime ajat intis on menny nopeesti ja nyt perjantaina annoin juhlallisen vakuutuksen ylentyen pioneeriksi ;) argh. Huomenna sitte alkaa meitin toinen varsinainen leiri, tällä kertaa 5 pvää! :(((( ampumaleiri kai kuulemma. Hajoon kyl mut onnekssittaas lauantaina lomille<3
Kaikki on kyl menny tähä asti loppujen lopuks siunatun hyvin nimittäin ku oon pysyny terveenä ja Isä on auttanu. Rukoilkaa et Jumala vaikuttais voimalla noihi päättäjiin et ne tajuis että tää mies ei oo vuoden mies. Vähä siel jo uhkailtii vuodella mut edelleenkää en oo sellasist kiinnostunu ja koulu alkaa edellee elokuus. Pakkorako kattokaas.
Pistän tähä loppuu viel mietteitä joita kirjoittelin eräänä joulukuisena yönä Ikaalisissa.
"Vaikeelta tää elämä usein tuntuu. Ei pysty puhuun ja aika liian lujaa kuluu. Haluis jonkun vierelleen, ihan hiljaa hymyileen. Kenties helpottais mut särkyis haavoihini asteittain. Olen niin herkkä enkä pärjäis jos joku ei kantais. Aina itkuun pysähtyy lihallisuuteni halut, itkuun, pettyneen sydämen itkuun. Mä nytten alan alusta, taas elämäni uudista. Herra anteeks kun mä väärin tein, sillä muutokselta aikaa vein. Kahlittuna Isä eteen ristis tuun. Kiitos veit mut suruun, taas mä vapaa oon."