Öisin kun toiveemme vallan saa,
voin kuvitella sinun kulkevan vierelläin kuun hopeisessa valossa.
Kirkkaiden tähtien loisteessa sun silmiisi syviin katson.
On hiljaisuus ympärillämme rikkumaton, kun unien valtakunta hallitsee,
tämä taian ja ihmeiden maa, puhdas ja niin viaton.
Kumpa hetki tämä jatkuisi iäisyyksiin,
sun kätes mun kädelläin,
huules mun huulillain...
Vain tumma metsä ja taivaiden äärettömyys todistamassa ikuista hetkeä.
Väistämättömästi jälleen kaunis aamu nousee,
mutta aurinko onmusta silmissäin,
kun tässä valon maassa toisen olet ja vain iltaa uutta odotan,
kuuta nousevaa,
kun toiveet ja taiat jälleen vallan saa.