- Et tiiä kuinka kauan mä oon sua odottanu,
et tiiä kuinka kauan mä sust oon unelmoinu.
Illal mä tutkin tähtii näin tytön ja pojan yhes kunnes se sitten lähti,
toivoin että joku voisi olla mulle se kirkkain tähti.
Odotin ja odotin mut olitkin siin vieressä,
tutkimas tähtii, puhumas meistä.
En ees huomannu miten mä pidän tästä,
kuinka paljon tykkään mä tästä elämästä.
Sun myötäs opin tajuu miten paljon pitää arvostaa,
Sun myötäs rupes vasta tääki mua kiinnostaa.
Jos antaisit mulle paperii ja kynän, ja pyytäisit:
"kirjota tähän mitä tunnet, ja loppuun vaikka sydän"
sydän saattas siihen syntyy ja kaikkee muut paskaa,
en kumminkaa vois kertoo siinä kuinka paljon rakastan.
Tää tunne on nii vahva ettei sitä voi sanoin kuvata,
välitän sust nyt ja aina, sen mä vaan voin luvata.