Näin kaikkein kauneinta
ja joku voisi sanoa
ole onnelinen
olet onnekas
ja silti
juoksisin
jos sydän vain antaisi
sillä tämä ei ole
vähän
tämä on liian paljon
tämä tulee satuttamaan
niin kuin aina
tai jopa enemmän
ehdottomasti enemmän
Kunnes jalat taas toimivat
kunnes minä kykenen pakenemaan
kunnes saan suojamuurit taas valettua
kunnes...
Siihen asti
välillä olen onnekas
välillä onnellinen
lopun aikaa pelkään
Sillä tunnen myös itseni
Olen niin hyvä sulkemaan pois ne,
joista eniten välitän.
ja silti sydän sanoo
- usko, toivo ja rakasta -
ja useasti muistuttaa
ole onnellinen, luota
Haluaisin juosta
jos sydän vain antaisi
Jos todella tahtoisin
Jos en lainkaan luottaisi
Jos en tuntisi
ja lopulta varmaan on pakko
koska
kun sinä pelkäät
ja minä yritän suojella
minä olen se, keneen sattuu
Eivätkä pelkomme ole yhtä
sillä sinä pelkäät minua
ja minä sitä
ettei sinua ole
Kuinka kaikkein kauneimmasta
tulee suurin ikävä?
Tuleeko joskus kaikkein kauneimmasta kaikkein rakkainta?
Krissed^