mä laitokses istun ja tuskat sisält nyljen
sä teet mitä teet kunha pysyt aina lujan
sä meet mihin meet mutta pidä ittes suojan!
ei uus koti pysty muistoi poistaa
se vaan vahvistaa ku ne mieles loistaa
niist saa hymyn huuleen pimein iltoin
muistot, ne on ku veitsen viiltoi
pienet jäljet tuo kaikki muistot menneest
niinku viime kesäst siit ajast letkeest
mut syksy tuli ja arkeen paluu
kyynel mun poskee pitkin alas valu.
en voi oikeesti enää ilota,
mul ei oo enää mitää