IRC-Galleria

ajellessani joka päivä, tai siis en itse aja, istun vain, huomaan kuinka äkkiä maisemat vaihtuu. keskusta on täynnä kerrostaloja, mikkolassa on rivitaloja kiinni toisissaan, riihikallio on sekaisin kaikkea. kun menee eteenpäin, tulee lahela, maantiekylä, ruotsinkylä jne. voiko olla enempää maalaismaisema? ei. istuessani joka päivä pelkääjän paikalla ja samat talot ja maisemat ja reitit näkee monta kertaa. välillä ärsyttää tällänen tyhmä maalaiskylä, samaa tietä koko ajan ja silleen, mutta usein mietin mitä jos itse asuisin siinä hienossa ja isossa omakotitalossa siinä yhden mäen päällä ja polkisin monta kilometriä kouluun joka päivä ja talvisin odottaisin sitä yhtä ja ainoaa bussia, joka vielä jaksaa kiertää tätä kylää tunnista toiseen ja välillä bussi on ihan tyhjä. silloin varmaan ajattelisin, että voi kuinka kivaa olisi asua keskustassa. asuessani nyt keskustassa mietin voi kuinka kivaa olisi asua edes keravalla. haaveenanihan olisi asua jossain isossa paikassa. ja siinä paikassa täytyy olla rautatieasema. en halua olla paikallaan. haluan liikkua. haluan nähdä uusia paikkoja. mutta sitten haluan myös takaisin kotiin. koti on kiva. mun koti on siellä missä sydänkin. nyt kun ajattelee mun sydän on ollu aika monessa paikassa. pienenä asuin harmaassa kerrostalolähiössä järvenpäässä ja sinne mä palaan aina uudelleen. mulla on siellä oma huone ja vanhat leluni (barbitaloni<3). valintatalossa vanhat myyjät tunnistavat ja ihmettelevät kuinka olenkaan kasvanut. suurimman osan elämästäni näin vähän vanhempana kun kotona ei halua olla, olen ollut isosiskoni luona. siellä on aina sänky mulle ja suihku ja ehkä ruokaakin. nukuin ja elin 2kk kaverini luona ja siellä vietän edelleenkin paljon aikaa. siellä oli sydän silloin ja on vieläkin. samaa voisin sanoa röykästä. vaikka en siellä varmaankaan tule enää niin paljoa käymään kuin ennen, niin onhan se hienoa kun jengi on jo oppinu tuntemaan mut ja ne moikkailee mua röykänraitilla tai kaupassa. kohta mun sydän on omassa soluhuoneistossa, jonka mä aion sisustaa hienosti, tai no niin hienosti kun osaan. mutta mun sydän on aina täällä. tänne mä tuun aina! :)