IRC-Galleria

Näin Jeromen. Hän juoksi kohti. Hän halusi auttaa minua. Hyväksyn hänen apunsa, mutta en voi antaa anteeksi hänelle.En kuitenkaana ehtinyt miettiä sitä, sillä Hougen on pysäytettävä. Lähdin Jeromen kanssa yhdessä Hougenin perään. Piankin saavutimme hänet. Jerome hyökkäsi hänen kimppuunsa. Maa heidän jalkojensa alla ei kestänyt. Jerome tippui alas lumeen tulleesta aukosta. Hän piti Hougenista kiinni ja veti tämän mukanaan, mutta Hougen irrottautui ja pääsi ylos. Huomasin että alhaalla virtasi joki, jonka päälle oli vain satanut lunta. Tiesin että pien joki muuttuisi maanalaiseksi. Silloin hän ei selviäisi. Minun oli pelastettava hänet. Hyppäsin auksota alas jokeen. Kuulin kun Hougen huusi: "Typerys, miksi hyppäsit hänen peräänsä!?HAH!" Hougen ei ymmärrä että Oun koirat eivät ole itsekkäitä. Elämme toistemme vuoksi, ja kuolemme pelastaaksemme toisemme.
Näin Jeromen vähän matkan päässä edelläni. Hän oli tajuton. Uin hänet kiinni ja pidin häntä pinnalla. Minun oli pian saatava vietyä hänet jokea reunustavien kivien väliin. Joki oli muuttumassa maanalaiseksi ja myötävirtaus oli kova. Voimani olivat lopussa. En jaksanutpitää Jeromea sekä itseäni pinnalla. Hampaideni ote irrottautui hänen kaulastaan. En jaksanut uida. Painauduin veden alle. Menin tajuttomaski. Kun heräsin olin Jeromen kanssa kivien välissä. - Jerome, sinä pelastit minut. Olen pahoillani miten olen sinua kohdellut.. - Sinun ei tarvitse olla pahoillasi. Sinä teit mitä sinun täytyi. Emme puhuneet enempää. Vesi missä olimme oli todella kylmää. En uskonut selviäväni hengissä. Ruumiinlämpöni oli laskenut paljon. -Weed, et saa ajatella kylmyyttä nyt, et saa kuolla, sinun pitää nähdä Ohun kevät. - Jerome, kerro minulle keväästä.. -On lämmintä, niityt ovat vihreitä, puunkuikkaiset tuoksuvat ilmassa, purot selosevat kivikoissa. Weed, kevät täällä Ohussa on upea. Sinun pitää nähdä se.. Ajttelin kevättä. Se kuulosti hienolta, mutta en voinut mitään. Kylmyys oli liijan kova meille molemmille. Menin tajuttomaksi ja virtavei minut mukanaan. Jerome ui perääni ja kantoi minua veden päällä. Jerome pelasti minut. Hän kui kivien väliin ja jäi alleni että itse pysyisin veden yläpuolella. Hän itse jäi veden alapuolelle. Hän uhrasi henkensä minun vuokseni. -Nyt voin kuolla kuin mies, hän ajatteli. Pian näämme taas helvetissä, Robert, Heuler, ja sinä Hirviö. Jossain vaiheessa hän ajaelehti virran mukana pois. Itse jäin kivien väliin.
Pian ystäväni löysivät minut. He kaivoivat yläpuolelleni lumeen aukon ja saivat minut jotenkin ylös. He alkoivat lämmittää minua, että ruumiinlämpöni palaisi. Palasin tajuihini jonkin ajan kuluttua. -Jeromee.. -Weed! Sinä heräsit! Ystäväni riemuitsivat. -Missä Jerome on? - Oliko Jerome kanssasi?! Mel kysyi. Tuijotin häntä. -Hän pelasti minut.. Jeromen ystävät tulivat luokseni. -Jerome.. Tyttö itki. -Missä hän on?! Kysyin. pelkäsin että hän oli kuollut. -Weed, me.. Emme löytäneet Jeromea! Yksi heistä sanoi. Tyttö pillahti uudestaan itkuun ja kaikki muutkin itkivät. - Ei se voi olla totta, hän pelasti minut, hänen täytyy olla kanssani. Hänenkin täytyy saada nähdä ohun kevät hänen täytyy saada elää Kaksois-solassa vapaana niinkuin meidän muidenkin, minä ajattelin. -Jeromee!!! Huusin niin kovaa kuin pystyin.
-Ei, nyt Jerome. Ensin Toubei ja nyt hän, Kyoshiro ajatteli. Hän itki. Halusi purkaa kaiken sisällään olevan. Miksi näin piti käydä?