IRC-Galleria

Teini-ikä on kuin sairaus. Jotkut päivät menevät hyvin, toiset taas eivät. Silti tunnet olevasi tunteiden maailmanpyörässä ja toivoisit pääseväsi teholle hoitoon.
Mutta hoitokeinoa ei ole, kaikki käyvät sen elämässään läpi, kaikki tuntevat niiden vuosien aikana uskoa, toivoa ja rakkautta.
Joskus tuntuu, että kaikki valuu kuin hiekka sormien välitse, aikaa kuluu ja olet tuhlannut suuren palan elämästäsi turhaan teini angstiin, päihteiden käyttöön, rajojen kokeiluun ja ties mihin.
Mitä tämä kaikki sitten on? Sitä ei tiedä kukaan, se on ihmeellistä aikaa elämän tiellä.
Jos romahdat, etkä jaksa enää, kuka sua loppuviimein, maratonin loppumetreillä auttaa?
-ystävät, perhe ja lähimmäiset.
Ne elämän pikkusuolat, mutta miten voit kestää, jos itse olet sokeria rankka sateessa?
Yksin et pärjää, yksin et selviä, tarvitset tukea ja apua, mutta tahto ja päätös lähtee sinusta itsestäsi.
Näitä asioita sovellettaessa, tuntuu kuin kaikki kääntyisi parhain päin, mutta se ei aina ole niin. Kaikkeen vain ei aina voi pystyä. Olemme vain ihmisiä,
emme lue toistemme ajatuksia,
emme aina pysty asettua toisen ihmisen asemaan,
emme pysty aina olemaan läsnä, kun joku meitä tarvitsee,
emme pysty aina sanomaan kaikkea, mitä tahdomme,
emmekä aina pysty pysymään sanojemme takana.

Emme pysty aina välttämättä moneen muuhunkaan.
Mieliala heittelee ja joskus tekisi vain mieli kadota ja unohtaa kaikki.

Niinhän se on.
ESKAPISMI, tuo pieni valo elämän angsti-karikko teillä. Voit kadota sinne, mutta et saa unohtaa itseäsi sinne. Muuten olet kaiken lisäksi menettänyt myös itsesi, mikä on pahinta, mitä voit tehdä. Jos menetät itsesi, olet hävinnyt elämän pelin...