Oma black naaras, kasvattini toisesta poikueesta.
Vanhuuden uuvuttamana neitonen löytyi mökin alta pois nukkuneena. Kaipaamaan jäivät koko konkkaronkka ja etenkin kämppäkaveri Pata, joka nätisti oli neidin haudannut ja taisteli kovasti vastaan,
kun pakkailin ruumista kenkälaatikkoon.
Kyllähän mä tämän tapauksen tiedostin jo viikko sitten,
että kauaa meillä ei enää ole yhteistä aikaa jäljellä ja että joskus siitä meidän vanhasta mummaraisestakin pitää luopua ja päästää irti...
Neiti jäi alunperin minulle kasvatustarkoitukseen, jäi hieman pienikokoiseksi ja sitten 4kk iässä todettiin epilepsia.
Eläinlääkäri antoi elinaika arvioksi yhden vuoden, että kyllä tässä näitä onnellisia yhteisiä vuosia onkin sitten piisannut jokunen.
Muuten neiti ei ole koskaan sairastellut, ollut kaikin puolin terve.
Harmikseni en koskaan tältä jälkikasvua tiedettävistä syistä saanut, mutta ehkäpä J-J:n veljen poikasiin syntyy vielä joskus joku yhtä kaunis ja kiltti black naaras, joka sitten muistuttaisi taas sinusta. :)