Lauantai oli kyllä erityisen kummallinen päivä. Varsinkin ilta..
noh..
Olin tuossa viime lauantaina menossa riikalle lapsenvahiksi ja siinä sitte aikani oottelin kyytiä kylille. Kunnes yhtäkkiä kyyti tuliki pihalle (eeva ja marko), mutta tietenkään emme voineet lähteä heti, sillä eevalla oli niin paljon kerrottavaa kivasta ja mieleenmuistuvasta Ivalon reissustaan. Ja tietenki juttua lensi kun oli pikku pöllyssä jo.
Ja hetken kuluttua joku koputti oveen. Ihmeteltiin kaikki kuka siellä oli. Markokin niin vakuutti että ei siellä vielä äsken ketään ollu. Ja yritin huudella että siitä ne muutki on tullu, mutta ei ilmeisesti menny perille..
Noh, minä sitten menin hyvin arvaamattomana avaamaan ovea ja mitä näinkään siinä suoraan edessäni? Hanna seisoi siinä! Sanoi vaan vaatimattomasti heippa, ja meni olohuoneeseen.
Vähemmästäkinhän se suu loksahtaa auki eikä voi uskoa silmiänsä. ja miettii, että onkohan tämä nyt todellista vai unta. Hetken seisottuani eteisessä, menin edelleen suu auki olohuoneeseen ja varmistin että se todellaki oli Hanna joka tuli ovesta sisään.
Mimmi, joka oli ilmeisestikin yhtä hämmästynyt kuin minä, halasi Hannaa aikansa ja kun lopulta tuli minun vuoro halata. Niin voittehan kuvitella miten siinä kävi.. Hannalla oli ollu niin kova ikävä minua että ei millään halunnut päästää irti. Ja sekös toi tipan linssiin.
Jonkun aikaa seurusteltuamme kaikki siinä olohuoneessa, oli tuliaisten vuoro. ja siinä hässäkässä pääsi koko lapsenvahti juttu unohtumaan. :-)
ja krhm.. Kuka saikaan taas kerran parhaat ja kalleimmat ja hienoimmat tuliaiset? Sen te varmaan arvaatte ilman tulkkaustakin..
Lopulta sitten lähdimme ensiksi kaikki aidalle yllättämään Antin. Ja yllätyshän meni ihan nappiin. Voitte kuvitella meidän kaikkien ilmeet ja reaktiot kun näimme pitkästä aikaa Hannan ja ihan yhtäkkiä.
PIKAISEN noin tunnin siiistiytymisen jälkeen otimme vielä Antin ja Uulan kyytiin ja lähdimme kohti Karigasniemeä. Tietysti tunnollisena ja luotettavana tyttönä minä lähdin hoitamaan niitä kersoja ja muut lähtivät pahaa aavistamattomana juhlimaan rajusti Kalastajaan.
Ja seuraavanan päivä kuten arvata saattaa, oli yli puolella ihmisistä semmonen kohma että huh huh. ! Ja joillekin iski melkein huom. melkein myötätuntokrapula.. Aidalla se sitten menikin koko seuraava päivä niitä kohmaliisoja hoitaessa ja paikkoja siivotessa. Kun oli ilmeisesti ollut hyvinki mukavat ja rattoisat jatkot poroaidalla. Ainakin kämpän kunnosta ja hajusta päätellen!
Siinä olis moni lentäny perseelleen jos olis nähny sen meiän kämpän kunnon ja varsinki hajun..
Mutta se kuka oli parhaimmassa kunnossa aamulla herättyään oli kyllä ylivoimaisesti meidän juhlakalu, Hanna! Ja vieläkään ei ole selvinnyt miksi Hannalla oli päällään toppatakki, aitahousut ja semmoset huopikkaat hänen herättyään? Muistuttanen vielä, että hän oli ollut edellisenä iltana vielä baarissa..
Ja ei siinä kunnossakaan kyllä kovin paljon kehuttavaa ollut.. vedet vuosi silmistä ja ensimmäinen kysymys hänen herättyään: Voinko mennä nurkalle oksentamaan?
Ja hyvänä kakkosen perässä tuli tietenki tämä meidän ikioma Eeva! Joka yrittää epätoivoisesti joskus valehdella ja peitellä asioita jotka eivät kyllä todellakaan mene läpi.. esim.
Silloin su aamulla kun menin kämppään ja Hanna ja Eeva olivat siellä niin makiasti nukkumassa, herätin Eevan ja kysyin onko kohma. No, Eeva yritti niin urheasti valehdella minulle, ja sanoi, että EI. Vaikka kyllähän sen huomasi kun oksennus oli jo kurkussa tulossa ja tais olla kyllä tyttö vieläki vähän päissään ainaki jos silmiä katto ja sitä pystyssä pysymistä.. Näytti kyllä (ei millään pahalla, eeva) aikas hauskalta. Mutta hyvä yritys on kaiken A ja O!
:)
No, eiköhän tässä ala olla jo ihan tarpeeksi juttua...