IRC-Galleria

Jouluaatto meni sitte minun osalta ihan kivasti pieleen..

Suunnitelmissa oli lähteä illalla isolla porukalla ulos, mutta minäpäs en sitten voinutkaan lähteä mihinkään..
Rakkaat ystävät.. Jäin nimittäin melkein auton alle.

Olin tulossa eilen alkuillasta kaupasta ja aloin sitten tyytyväisenä ylittämään tietä kunnes yhtäkkiä joku saatanan hullu thaikku kaahas autolla väärälle puolelle ajokaistaa, juurikin sille samalle puolelle jossa minä olin juuri kävelemässä ja vauhtia sillä oli varmaan joku 80 km/h.
Noh, ekaksi en ees huomannu sitä, mutta sivusilmällä sitte hoksasin että auto oli tulossa suoraan päin jokusen metrin päässä, ehdin juuri ja juuri hypätä pois tieltä, mutta oikea jalkani ja käteni kolahti auton konepelliin ja sivupeiliin. Kädessäni on hienon kokoinen mustelma ja jalkani on palanut ja haavoilla.
Kyllä siinä vähän aikaa meni tajuta miten lähellä tuo hengenlähtö taas oli.. Enkä minä sen jälkeen sitte enää mihinkään ulos voinu lähteä ku rupes särkemään jalkaa niin pirusti ja muutenki meni tuo loppuilta sitte vähän ihmetellen ja fiiliksethän siinä meni samalla..

Kyllä minä olinki tätä jo oottanu............................ O.o

Stressi iskee, stressi iskee..

en tiiä mitä toisin teille tuliaisiks ???
Kertokaa mulle mitä haluatte ! mulla on pää ihan tyhjänä ideoista.. @@<z<czxzxwwe

Lomani olisi muuten melkein kaikinpuolin täydellinen, mutta miks täällä pitää olla niin vitusti venäläisiä, häh ??? ei tietenkään millää pahalla, ottaa vaan päähän.

Ihmiset on kivoja ja muutenki viihdyn täällä.
Tämä päivä on ollut vallan mainio. Olen ottanut melkein kokopäivän aurinkoa ja ihanat rusketusrajatki on jo. Lämmintä ollu 40 astetta ja aurinko paistaa täydeltä taivaalta. (Mut siis eihän siis enää paista ko kello on jo kohta 00.00.)
Eiku hei joo! Lukuunottamatta yhtä pientä välikohtausta, joka sattui tässä päivällä. Siis ette voi mitenkään ees arvata miten alentavaan ja orjamaiseen työhön jouduin keskellä loman viettoa ja kaunista päivää!
Kaikki alkoi siitä, kun olin huoneessa kaikessa rauhassa laittamassa hiuksia ja miettimässä mitä laittaisin päälle kun lähden tuonne alas. Noh, hetken kuluttua joku koputti oveen ja ihmettelin kuka saakutti siellä on ja tuumin uskallanko edes avata, sillä luulin että isällä oli avaimet mukana ku se lähti jonneki. No, avasin oven ja isähän se siellä tulla taapersi onnellisen näkösenä ja avaimethan ne möllötti tuossa pöyällä.. eikä hetkeäkään kun puhelin soi. iskä vastas ja rupes lässyttämään jotaki thai kieleksi, josta tietysi ymmärsin kaiken hyvän kielipääni ansiosta! Puhelun lopetettuaan hänen mafiamiehensä kanssa jolle sanoi että hänen on pietettävä huolta minusta kun ei itse ole paikalla tai tulee ruumiita ja heidän mafiansa on muisto vain ja jotaki tuommosta se höpötti.. en oikein pysyny mukana. NO mutta kumminkin! Puhelun jälkeen, rakas isäni laittoi kengät takaisin sieviin pieniin jalkoihinsa ja juuri kun hän oli ovella hän pysähtyi, käänsi selkänsä ja katsoi sivusilmällä juurikin sillä samalla vanhalla ketun katseella, oli hetken hiljaa ja tokaisia tekopirteänä: "Roosa kuulepas, ku minä lähen nyt käymään tuossa baarilla niin sinähän voisit vaikka aikasi kuluksi pestä nuo lukuisat astiat tuolta pois, kun ei sinulla näytä parempaakaan tekemistä olevan!" Ja ennenkuin ehdin vastalausetta sanomaan, johtaja Nuorgam törkkäsi minulle tiskiharjan käteen ja sekunnissa oli jo mennyt ovesta ulos. Noh, sinne minä raukka parka sitte jäin yksin tiskiharjani kanssa laukomaan ärrä päitä ja manaamaan kuinka ihana isäni osaa välillä olla.
Ja se, kun hän sanoi että "ei sinulla näytä parempaakaan tekemistä olevan", oli merkki siitä että hän esitti olevansa muka näkemättä hiustenlaitto ja vaatteitten päälle pano operatiootani ja siispä sivuutti sen kokonaan.
Mutta yllätys yllätys, päätin olla tekemättä siitä sitten sen isompaa juttua, enkä lähtenyt pesuharjan kanssa johtajan perään, vaan kilttinä tyttönä tiskasin astiat pois ja sen jälkeen lähdin helvetin kyytiä vieläki nopeampaa kaupungille shoppaamaan!

Ja tämäkin koko romaani vain muutaman lika-astian takia! Mutta onhan se hyvä olla edes jonkunlaisia periaatteita kullakin tässä maailmassa. Ja minun periaatteeni on, että loman aikana ei tehdä töitä!
..varsinkaan pestä astioita jollaki vitun pesuvadilla ilman minkäännäköstä kunnianosotusta edes....

By: Roosa-M

Doodiin!

Täällä sitä nyt sitte ollaan, Thaimaassa, Pattayalla. :) Lento meni suhteellisen hyvin ja nopeasti, kun ottaa huomioon sen, että se kesti 10 tuntia ja oli lento oli myöhässäki vielä sen tunnin niin piti oottaa sitte semmoset kaks tuntia Helsingin lentokentällä tekemättä yhtään mitään...... Mutta minun onnekseni, pääsin ikkunapaikalle istumaan ja siihen viereeni tuli kaks aika nuorta miespuolista henkilöä, jotka sitten kohteliaasti tarjosivat minulle muutaman olusen, kun oli ne thaimaalaiset lentoemot nyt siis vähän pöljiä eikä kyselly mitään henkkareita... Ja vaikka olisin voinu maksaa iteki, niin eipäs tarvinnu kun oli niin kivoja seuralaisia!
No joo, mutta se siitä..

Kun tulin Bangkokkiin, juoksin suoraan passintarkastukseen, että olisin päässy äkkiä siitä läpi ennenku tulee ruuhka, mutta kuinkas ollakaan jouduin jonottamaan ainakin sen tunnin ennenko pääsin passintarkastuksesta läpi.. Ja voi pojat, voitte kuvitella miten sen kyrsi seistä jonottamassa siellä aulassa 10 000 muun ihmisen kanssa ja ilmastointikin ku nyt oli mitä oli..

Mutta suomalaisella sisulla ja kärsivällisyydellä siitäki tilanteesta päästiin ja laukunki sain sitte muutaman minuutin odotuksen jälkeen. (joka oliki melkein ainoa positiivinen asia tässä päivässä siihen mennessä.) :p

Tuumasin vaan siellä lentokentällä ollessa, että voi jummi ku täällä on kuuma, onneks kohta pääsee ulos viileään. Mutta mitenkäs sitten kävikään. iskä tuli vastaan ja lähettiin kävelemään sen autolle. Ko päästiin ulos, meinasin oikeasti lentää perseelleen.. Siis ulkona oli ainaki sen kolme kertaa kuumempi ko sisällä! ja isä sitte mulle sanoki että joo, on yllättävän lämmin vaikka onki jo ilta, onhan täällä sentään 30 astetta lämmintä, eikä puhettakaan mistään tuulesta..
Niin innolla kyllä ootan miten lämmin päivällä on..!??

No mutta, nyt olen kuitenki turvallisesti määränpäässäni, eli Pattayalla, iskän baarilla.. :)
Ja ottaen huomioon, että kello on täällä jo vartin yli neljä aamulla ja siellä vasta vartin yli 11, eli vois vaikka laittaa pikkuhiljaa nukkumaan, mutta minkäs teet ku kärsin niin kauheasta Jet Lagista! :p ja huomenna hetiku herään, niin lähen kyllä samantien rannalle mähöämään palmun katveeseen!

elikkäs kirjotelkaahan kuulumisia ja olkaa kiltisti ja kunnolla siellä, koska minäki olen täällä...................... :-)

Roosa-M

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen Jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.

Rakas päiväkirja, miksi minulla on näin paska tuuri??

Eilen lähin viisaana tyttönä pelaamaan salibandya ja tietenki olin ihan tohkeissaan, ku en vuoteen ollu pelannu.. No, siinä sitte ruvettiin pelaamaan ja innostuin vähän turhanki paljon, että juoksin jopa niin huolimattomasti, että onnistuin taittamaan nilkkani.. ja sehän nyt tietenkään ei sinänsä ollu ihme, että se olin juuri minä joka sen nilkan satutti..
Niin ja edeltävänä tekiänä siihen, että nilkkani oli jo aiemmin kipeä, johtuu siitä että perjantaina tuli vähän remuttua sen verran että oli niin kiire portaat alas, että päätin sitte tulla ne vähän vauhdikkaammin, eli kompastuin portaissa ja loppu matkahan portaita pitkin meni nopeasti ja hiukan kivuliaastikin...........

Nooh, äsken tulin terv.keskuksesta ja siellä sitte meniki vähän odotettua pitempään.. kaheksaksi sinne menin ja kahesti piti käyä röntgenissä ja kuin myös lääkärin vastaanotolla..
Tulin jopa ihan kohtuu hyvin tällä kertaa toimeen niitten valkotakkien kanssa! mitä nyt vähän meinas taas pinna palaa, mutta fiksuna tyttönä hillitsin itseni, enkä järjestäny mitään sen suurempaa näytöstä. =)

Lopputulos on nyt semmonen, että nilkassa on lievä hiusmurtuma ja nivelsiteet revähtäny..
Ja kepithän luonnollisesti sain, rok rok...
Ja mahtavan tehokasta lääkettä josta menee pää ihan pyörälleen! :S

Mutta tässä se nyt taas todettiin, se mikä ei tapa, se vahvistaa. :)

Tämä viikko on ollu jotain niiin painajaista, että ei sitä pysty ees selittään.

Mutta tämänpäiväinen oli kyllä piste i:n päälle...

Oltiin äitin kanssa norjan puolella ettimässä meiän koiraa, mentiin Karasjoen ohi Tana Pru:hun päin ja kun olimme tulossa pois, joku 10 km ennen Karasjokea, ihan helvetin iso hirvi juoksi mettästä suoraan autoon pahki. lensi minun puoleiseen tuulilasiin ja katon kautta maahan. se oli kuulema muutamasta millistä kiinni, ettei tullu ikkunasta läpi ja olisin varmaan kuollu siihen.

No ei kait siinä, taju meni vähäksi aikaa ja siinä sitte herättyäni olin ihan jumalattomassa shokissa. viimenen mitä muistan ennen ko se hirvi paiskautu tuulilasiin oli se ku kiljuin kurkku suorana ja tunsin miten jalat paiskautu täysillä hansikaslokeroa vasten.
No siinähän sitte meni vähän aikaa ennenku pääsin ja uskaltauduin autosta ulos. Säikähin että olin halvaantunu ku en heti tuntenu jalkoja enkä pystyny kävelemään juuri ollenkaan. Siihen oli sitte tullu jo muutama auto ja ihminen jotka oli soittanu poliisin ja ambulanssin paikalle. ei menny kauaakaan ku eka tuli poliisi ja sen jälkeen tuli ambulanssi. minut vietiin sitte ambulanssilla Karasjoelle sairaalaan tutkittavaksi.

Jalat on paskana, ja naama taas vaihteeksi vähän auki. Lääkärin mukaan en tule kävelemään 1-2 vkoon kunnolla.
...ja autohan on tietenki ihan romuna...

Että semmosta kivaa tänään minulle! =)

Rakas päiväkirja.. hohhoijjaa.

Päivä on ollu kaikinpuolin ihana ja onnistunu jos ei oteta lukuun yhtä pientä onnettomuutta joka sattu aiemmin päivällä... Ja tämähän on minulle ihan uutta.--> Kompastuin tikkaissa, löin pään kattoon ja nyt on vasen puoli naamasta auki...

On se pirullinen, ku polttelee ja kirvelee niiiin mahottomasti etkä mitään voi tehä että se helpottais.
Minä olin niiin tohkeissaan päivällä, ku oli lämmintä ja aurinko paisto, niimpä sitte päätin lähteä katolle ottamaan aurinkoa. Nnoh. pahaa aavistamatta laitoin sitte semmoset liukaspohjaset sandaalit jalkaan ja matka tikapuita pitkin katolle alkoi. Ensimmäinen reissu katolle onnistui mutkitta, mutta sitten piti lähteä hakemaan sisältä juotavaa.
no, juomat haettuani lähdin uudelleen kapuamaan tikkaita, mutta tällä kertaa se kiipeäminen ei ihan putkeen mennytkään... astuin viimeselle askelmalle, mutta sitten yht'äkkiä jalka petti alta ja liukastuin. sain otettua tikkaista kiinni, mutta naama paiskautu täysillä semmosta karheaa katon pintaa vasten joka oli niin pirullinen, että aukas vasemman puolen naamasta.
Että tässä sitä nyt ollaan.

Koulut alkaa maanantaina ja minä olen tämän näkönen..
Voi herrajumala.