Samuel menee ovelle, koputtaa, avaa kurkistus-luukun ja huomattuaan vankinsa nukkuvan avaa oven ja astuu sisälle. Huone on hyvin ankea. On vain pöytä, tuoli ja sänky. nurkassa jököttää vessan-pönttö ja pesu-allas. Hän jättää kantamansa tarjottimen pöydälle.
-"Mitä teet täällä? Eikö riitä, että kidnappasite minut ja nyt en saa edes nukkua rauhassa?" Vanki kysyi ja nousi istumaan sängyn reunalle. Hänen piki-mustat hiuksena olivat auki ja hänen kasvonsa näyttivät niitä vasten kalpeilta. Hänen silmänsä olivat haalean-siniset ja katseensa jäinen ja täynnä vihaa.
-" Toin hiukan ruokaa ja juomaa jos vaikka tulisi nälkä." Samuel sanoi ja katsoi häntä suoraan silmiin. Hän näki niistä sen vihan häntä kohtaa, mutta hän näki muutakin. Pelon. Syvällä sisimässään samuel tunsi pistoksen ja myötä tuntoa tätä nuorta naista kohtaan.
-" Joo kiitti vaan ihan v*tusti..." Nainen vastasi kalseasti ja sanoi vielä jotain muuta, mutta niin hiljaa, että Samuel ei kuullut.
Hiljaa hän kääntyi ovelle,astui ulos ja sanoi vielä:
-" Olen pahoilani..." Ja laittoi oven kiinni
-"No niin on syytäkin olla v*tun m*lkku!!" Nainen huusi hänen peräänsä ja heitti tarjottimen oveen. Samuel tunsi nyt pistoksen syvemällä. Hän käveli pois hiljaa miettien.
No lisää tulee myöhemin. Kunhan iskee inspis.