IRC-Galleria

Välissä taivaan ja maan
auringon laskiessa odotan kuun nousua. kuu nousee hitaasti tähtiselle taivaalle. miljoonat tähdet loistavat ylläni. kylmä tuuli puhaltaa kohti kasvojani. lumi alkaa hiljaa leijailla alas taivaalta. pian seison alla tähti taivaan keskellä lumen ja maan. otan varovaisen askeleen kohti tulevaa...kuulen kuiskauksia takaa, en niitä jää enää pidempää kuunelemaan. kuljen läpi mustan maan joka hiljalleen valkoikseksi vaihtuuu. muu maailma haihtuu mielestäni pois kun suljen silmäni. ei mikään minua saa peräntymään kun hiljaa hiivin toiseen maailmaan jossa ei ole ketään muuta kuin muistojen sanoja kuvia ja hetikiä. havahdun kun astun jäiseen lammikkoon. katoson taas taivaalle kuu on melkein jo korkeimmillaan...taakse katsoessani huomaan että aurinko viellä taivaan rannalla punaisena hehkuu..se saa minut pelkäämään. näyttää kuin taivas olisi tulessa ja tippuisi kohta. lähden juoksemaan..pitkän matkan juostuaan pysähdyn vanhalle portille. portti avatuu narahtaen. menen sisään portista. hetken kuljettua tajuan olevani vanhalla hautausmaalla. kivet ovat suuria ja kauniita...
silmiini osuu kivi joka näyttää aivan enkeliltä...se on lumen peitossa pyyhkäisen lumen pois...siinä ei ole nimeä. eikö nukuvalla ole nimeä. nimetön kuollut saa minut taas uskomaan tulevaan saa minut kävelemään varmemmin. pian katson ympärille, missään kivessä ei ole nimeä...mikä tämä paikka on.....alan kävellä pitkin hautuumaata...silmiini osuu aivan uusi kivi se on melkein kuin vasta siihen tullut..pyyhin lumen nimen toivossa pois siinä lukee jotain..oman nimen nähtyäni lähden juoksemaan kohti porttia...sitten havahdun ja olen taas siellä mistä lähdinkin alla tähti taivaan välissä lumen ja maan. pelästyneenä lähden kotiin kävellen....kävelen ohi vanhan portin joka aukesi narahtaen löydän kiven kirjoitetun oman nimen siinä nään ja maailma vaan jatkaa kulkuaan niin kuin minäkin teen...kotiin päästyäni huokaan ja hymyilen silmäni ummistan ja nukahdan. mielessäni mietin, olen vaan välissä taivaan ja maan.....