IRC-Galleria

En voi ymmärtää. Paljastupa tässä just että kaijonharjussa eilettäin ittensä ja perheensä ampunu mies oli mun ala-asteen aikainen opettaja. Tai siis hän ei mua koskaan sillä tavalla opettanu, mutta koska meillä oli ihan sairaan pieni koulu niin tunsin sen opettajan tosi hyvin ja hän minut. Tuo mies toimi myös 4 vuotta loukanopettajana mun pikkuveljelle ihan viime kevääseen asti. Ja en voi oikeasti käsittää. Kun olin ala-asteella ihailin tätä opettajaa ja toivoin koko ajan että hän olisi minun luokanopettajani sillä hän oli aivan hirveän mukava, ystävällinen, fiksu ja ennenkaikkea hauska. Ihailin häntä myös siksi että hän oli erittäin musikaalinen ja hän myös kannusti oppilaitaan musiikin harrastamiseen. Kaikki ne sanat miten hän puhui musiikista tekivät ainakin minuun vaikutuksen ja saivat mut inspiroitumaan musiikista. Ja tässä sitä nyt ollaan musiikkilukiolaisena, ihmisenä, jolle musiikki - sen soittaminen, tekeminen, kuunteleminen esittäminen ja kaikki mikä siihen liittyy - merkitsee enemmän kuin uskomattoman paljon.
En voi oikeasti uskoa, että tämä mies jota ihailin lapsena, voisi mennä tekemään mitään tuollaista. En olisi koskaan aavistanut, että hänellä olisi muka jotenki niin paha olla, koska ulospäin katsottuna hän vaikutti oikein onnelliselta. Toisaalta tuon teon motiiviahan tuskin koskaan saadaan selville mutta jonkinlainen epätoivo siinä on pakko olla ollut takana. Ja mitä äitinkin kanssa juteltiin, niin hänkin totesi, että tämä mies oli kyllä fiksuin opettaja jonka hän on koskaan tavannut ja ihan järkyttyneitä olimme molemmat siis.
On siis melko pelottavaa se miten ihmisistä ei koskaan voi tietää miltä niistä oikeesti tuntuu. Tänään saat käsityksen että ihminen on silminnähden onnellinen mutta huomenna hän onkin jo tappanut jonkun. Ja miksi oikeasti ihmiset ei voi puhua omasta pahasta olostaan vaan tunteiden täytyy antaa patoutua? Pelottaa, minkälaista tässä maailmassa tulee olemaan muutaman vuoden päästä kun nyt ollaan jo tässä tilanteessa.

Kiitos Sinä, joka annoit minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni.
Kiitos kaikista niistä pienistäkin asioista jotka mulle lapsena opetit.
En tule pitämään sua pahana ihmisenä tekosi takia,
sillä tiedän että sitä sinä et ollut.
Tiedä, että on satoja ihmisiä jotka tulevat aina muistamaan sut hyvänä.
Ja muista, että "musiikki lähtee hiljaisuudesta" <3