IRC-Galleria

Seuraavassa pätkä Lauran ja Katjan syvällisistä keskusteluista matikan luokassa:

Katja: Me kyllä selvitään tästä päivä kerrallaan.
Laura: Mm-m. Sää näytät muuten ihan budhalta tuo päässä.
Katja: Hah! Vähänkö mää vaan aina tunneilla pelkään että opettajat käskee mun ottaa tän pois koska mulla on niin likaset hiukset.
Laura: Mutta joo, se on tännään niin komiana että en mää kestä.
Katja: Kiitos!
Laura: ???
Katja: Eiku siis...
Laura & Katja: *repiää ihan vitun kovaääniseen nauruun ja kaikki kääntyy katsomaan*
Katja: Mää meinasin jo huomauttaa sulle että tyttöjä sanotaan kauniiksi eikä komeiksi. :D

Katotteko te Sirkusta? Siis sitä ohjelmaa missä ne julkkikset opettelee tekemään sirkustemppuja ja aina joka jaksossa yks tippuu pois? No joka tapauksessa, mää katon sitä. En mää oikeestaan muuten kattois sitä, mutta pakkohan se on nähä ku Kalle yrittää tuskaisesti venyttää itseään akrobaatillisiin asentoihin. Kalle on - no miten sen nyt kauniisti sanoisi - ehkä vähän vähämmen sirkustaiteilija (vaikka taiteilija onkin). Monet varmaan ajatteli jo ekassa äänestyksessä että poika saisi painua heti sinne mistä on tullutkin ja lähes kaikkien mielestä on jo varmaan liian suuri oikeusmurha kun Kalle on vielä toisenkin pudotuksen jälkeen pelissä mukana. Tätä menoahan Kake voittaa vielä koko kisan :o Mutta siis. Meijän äiti sano että ainut syy siihen miksei ne tuomarit tiputa Kallea, on se että jos Kalle sais lähtöpassit niin koko ohjelmalla ei olisi enää yhtään katsojaa. No jaa voihan se niinkin olla, mutta kyllä mää silti kuitenkin uskon että Kallen tekemä mato on tehnyt tuomareihin oikeasti lähtemättömän vaikutuksen, sillä kyllä se sen niin mallikkaasti vettää :'D Niin ja voihan Kallen seksikkäällä pullamahalla ja housujen alta paistavilla punavalkosilla sydänboksereilla olla myös jotakin vaikutusta asiaan ;D

Jos ette seuraa ohjelmaa, niin suosittelen! Se tullee lauantaisin klo 19.10 kakkoselta. On se vaan niin piristävää kun saa kotisohvalta käsin katella kun liikunnallisesti lahjaton muusikonrenttu pistetään urheilemaan oikeen toden teolla. Katotaan vaan niin se vie vielä voitonki!

Joka toinen minuutti minä rakastan sinua, joka toinen minuutti minä vihaan sinua.
Mutta en tahtoisi rakastaa enkä tahtoisi vihata.
Tahtoisin vain olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, tahtoisin vain olla sun ystävä.
Tahtoisin että voisin olla seurassasi, että voisin jutella kanssasi niin kuin kenen tahansa muun.
Tahtoisin palata ajassa takaisin, ja että me oppisimme virheistämme.
Tahtoisin vain unohtaa ja aloittaa alusta.

Backstagella on parhaat jutut. Oikiasti. Varsinki jos oot Katjan kanssa. Katja olet ihanaparas<3


ps. Ehkä minäkin vielä jonain päivänä opin kävelemään korkeilla koroilla.

pps. Ja yhden pojan tähden minun sydämeni kipiä on.

Hyi että mulla oli kamala pianotunti. Se mun oikea opettaja oli sairas ja sillä oli sijaisena semmonen parikymppinen mies, joka näytti just niin pianovirtuoosilta ku ihminen vaan voi näyttää. Sitte se kuvitteli että mää ossaisin muka soittaa kaikkia ihan ihmejuttuja vaikka en tosiaankaan osaa ja se pisti mut soittamaan jotain ihan hullun vaikeita juttuja. Sitte jos mulla meni hyvin nii se sano vaan että hyvä ja jos meni päin persettä niin sitte se ei antanu mun soittaa ees loppuun asti! Eikä se koskaan antanu mittään palautetta. Ja se katto koko ajan vaan kelloa ja tsiikaili että millonkohan tää tunti loppus. Oli ihan vitun ankiaa.

Ja iso ongelma onkin.

Jonkun kauan sitten unohtuneen tunsin liikuttavan minua,
kun olohuoneen sohvaan juutuin katselemaan noita kuvia.
Mietin kuinka tosissani silloin rakastinkaan sinua.
Mahdatko sä koskaan ajatella minua?

Aww. Tuo oli niiiiiin kiva ilta :) <3

Laura: Kauan se konsertti kestää?
Heidi: Viis tuntia.
Laura: Siis mitä, viis tuntia!!?
Heidi: Ei vitsi, sää näytit ihan siltä Sturm Und Drangin laulajalta kun sanoit ton! *nauraa*
Laura: No kiitti! *nauraa kovempaa*
Heidi: TAAS SÄÄ NÄYTIT SILTÄ!!

Kiitti Heidi, oon todella otettu :'D

Sturm Und Drang <3

Tänä iltana olen melko iloinen. Tänään oli viimeinen koepäivä ja tajusin just, ettei mun tarvii tehdä enää yhtään koetta tänä vuonna! Elämä helpottuu aika rutosti kun ei tarvii olla koko päivää nenä kiinni kirjassa. Ajattelin kyllä tehä tähän tulevaan jaksoon oikeasti semmosen opiskelusuunnitelman, mutta ei se varmaan olis kovin hyödyllinen kun en kuitenkaan pysyis siinä kiinni :D Oon ihan varma että ens koeviikolla on taas semmonen samanlainen vitutus.
Mutta nyt ei tarvitse huolehtia kokeista, eikä muutenkaan koulusta, sillä mulla on huoneessa puolikas lontoonraesuklaalevy, jota mun ei tarvii jakaa kenenkään kanssa sekä voin kuunnella Fran Perean levyä ja haaveilla. :) Lisäksi huomenna on kevyen musiikin maraton ja pääsee kuuntelemaan hyvää musaa ja vieläpä koulupäivän aikana. Huomenna alkaa myös viikonloppu ja saa tehä ihan mitä huvittaa. Ei vitsi mää rakastan perjantai-iltoja:)

Tänään oli vieläpä ihan sairaan hauskaa musikaalireeneissä. Kaikista parasta oli ehkä päästä näyttelemään siittiötä (vaikka en kyllä ehkä siinä näytelmässä haluis että mun rooli on siittiö) :D Me tehtiin ihan vitun hyvä alotusbiisi, vaikkakaan mää en kyllä enää muista sitä hirveesti.:D Reeneissä soi vaan päässä: "Kivet ovat kovia, kivillä ei ole ongelmia. Kivet ovat kovia, kivillä ei ole ongelmia. Kivet ovat kovia, kivillä ei ole ongelmia." :D

Tällä hetkellä tuntuu että on siinä elämässä ehkä sittenkin jotain hyvää:)

Oli semmoinen kaunis kesäyö. Kavereiden kanssa oltiin vähän hauskaa pitämässä. Just olin kortin saanut ja äidiltä auto lainassa. Kundit hyppäs kyytiin ja lähettiin painelemaan tuhatta ja sataa.

Ei kukaan mitään turvavyötä käyttäny. Rokki pauhas ja oltiin kuolemattomia. Kunnes ajettiin tieltä ulos ja puuta päin. Ite lensin tuulilasin läpi yli 20 metriä ja heräsin vasta sairaalassa. Pari niskanikamaa murtui ja käsi ja jalka poikki.

Halvaannuin vyötäröstä alaspäin. Mä olin se onnekas, vaikka en kävele enää koskaan. Muut kaverit ei selvinny. Oli aika vaikeeta myöntää itelle, että mä periaattessa tapoin ne kaikki.


http://www.matapoinnekaikki.fi/