Rakas Smak,
kuuntelin äsken Nousen ja se nosti yhtäkkiä vain kaikki tunteet pintaan. En ymmärrä miksi tuo kappale sai minut itkemään sillä se ei ole sitä koskaan ennen tehnyt. Mieleen tuli vain se ensimmäinen keikkanne jolla olin ja jolla tämä biisi toimi aloituskappaalena. Kaikki muut muistot tulivat sitten virtauksena perässä.
Kun nyt mietin kuinka kauan on siitä kun viimeksi teidät näin, päädyn siihen tulokseen että en edes muista. Pidemmän laskennan tuloksena saan vastauksesi lähes tarkalleen kaksi vuotta. Kahdessa vuodessa olette kerenneet muuttua niin paljon, että en tiedä yhtään mitä teille edes kuuluu. En yllättyisi ollenkaan jos en edes tunnistaisi teitä kadulla. Mutta sitä minä häpeäisin.
Vaikka minulle on harvinaista ikävoidä jotain bändiä - edes teitä - joudun nyt havaitsemaan, että joka kerta kun pistän soittimeeni teidän levyn, se saa aikaiseksi vain itkua ja kaipausta. Kaikki mitä pyydä onkin, että lopettaisitte sen hiljaiselonne ja ilmoittaisitte itsestänne. Haluan levyn ja haluan keikoille. Mutta sitäkin enemmän haluan että ilmoitatte itsestänne.
-Laura