IRC-Galleria

PER VERS, RUNOILIJA

Jo aamu nousee, taivas punertuu.
Pois tuskan viitan hartioilta viskaan.
Nyt paikkaa vaihtaa aurinko ja kuu...
Ja taas yö iskee hampaat niskaan!

Mä seuraan suuntaa kirkkaan johtotähden,
ja pyörät pyörii, päivät vierähtää.
Ei tärkeää se ole miksi lähden,
on tärkeää vain se, mä miksen jää...
mä miksen jää?

Mä olen kukka, jonka kylmä katse raiskaa.
Ja toiveet kaikki valuu hiekkaan.
Ja sateet tulee ja minut maahan paiskaa.
En miekkaan tartu silti hukun miekkaan...
hukun miekkaan!

Voi teitä, joista alkaa kuolemamme!
Voi teitä, joita vapaus kahlitsee!
Kengät hankaa meidän jalkojamme,
ja huutaa suu, ja sanat säröilee!

Ja bensa loppuu valtatiellä Loimaan!
Ja Sohlberg taas pilveen piiloutuu!
Jää rokki auton radiosta soimaan,
ja tyhjään nurkkaan huutaa mykkä suu...
huutaa mykkä suu!