Voi persetti. tännään tuli katottua oikeen kunnollinen nyyhkyleffa. canal+:lta. kait. Mikähän se nimi oli...joku the notebook. entiä. kuitenki, tippa linssissä ja sormet ristissä koko lehvan ajan et se pari sais toisensa. uh. että mä oon mielenkiintoinen.
olen välil varsinainen itkupilli. itken vaik katon kasetilta jotain hopeanuolia. mut se onkii aikas väkivaltainen ja surullinen. tavallaan.
lässytilää. mitäthän muuta.
Välillä se on ihan hauska vaan kattoo jtn tosi itkettävää leffaa ja märistä. Se...puhdistaa. (mitähän mäki filosofoin?) hahaa, entiä. oon tylsä ja puhun ittekseni. ehkä pitäis hankkii ihan OIKEA päiväkirja. hahaa. hmmmh.
joo.
ehkä mää mietin liikaa. tai puhun liikaa. mut ei se mtn. se on hauska vaan. vaik ei kukkaan kuunteliskaan.
nytkin mietin, että...... (mitähän sitä söis?) .....maailman globalisoitumista! haha.
enkä.
on se hauskaa.
nytkyl vois ruveta kaattoon emmagaalaa. vaik se onki ihan hanurista.(joku hanurin uusivirta laulaa, empä katokaan)
jos ei siinä systemiä palkita, ni en kato ainakaan. HAHAA.
hmmmh. juupasjoo. jopas.
sekoilen aina, eikä kukkaan ymmärrä mua. ei se mtn. oon tottunut.
muttah, asiasta kolmanteen, pitäis varmaan mennä muualle sekoileen. se on morrjnsta.