Minä päätän, etteivät ihmiset saa olla vuorotöissä,
tai muuten omata erilaista vuorokausirytmiä kuin minä.
Nukun kuin prinsessa, joten asunnossa ei saa edes kävellä,
ettei kuulu askelien ääntä. Ei saa avata ovia tai sulkea niitä
siten, että kuuluu pienintäkään ääntä, koska se voi kuulua
rappukäytävästä minun asuntooni. Siksi vaadinkin naapureita liikkumaan
asuntoonsa ja sieltä ulos avonaisen ikkunan kautta, kerroksesta
riippumatta.
Television voluumin on oltava kuiskausvoimakkuudella ja
strereoita on kuunneltava kuulokkeiden avulla, ettei vahingossakaan
kuulu mihinkään.
Vessaa ei saa koskaan vetää, eikä suihkussa saa käydä kuin
klo 12-14, jos en satu olemaan päiväunilla. Pyykkikoneen
linkouskin ärsyttää, joten se on aina kielletty. Lapsia ei
saa olla, koska ne voivat metelöidä. Itsestään selvää
on, ettei vieraita saa kutsua, koska hehän usein puhuvat ääneen.
Missään nimessä ei saa nauraa, tai kuulostaa siltä että
olisi hauskaa. Yleensäkkään ei saa osoittaa mitään elämän
merkkejä.
Silti haluan asua ehdottomasti kerrostalossa. Muiden vain
pitäisi olla kuin heitä ei olisi olemassakaan, koska minua
ärsyttää lähes kaikki mahdollinen.