IRC-Galleria

kellon tikitys raatelee hermojani
soittaa.... ei soita
soittatua...ei soita
ajatukset kellon tahdissa
rakastaa....ei rakasta
rakastaa....ei rakasta
kello lyö kaksitoista
ja pettymys,käännös vuoteella
selkä kelloon päin,pää
tyynyn alle,ketkerat kyyneleet
ei soittanut
ei rakasta

elämä on ihan turhaa sillä eihän siinä ole mitään
järkeä enään sitten kun ei ole ketään jonka vuoksi täällä
olis.mun elämä on ihan turhaa enään,koska menetin kaiken
kun menetin sen ihmisen jonka vuoksi täällä,jaksoin olla
ja jota rakastin koko sydämelläni
nyt ei ole enään ketään eikä mitään.

miksei rakkaus riitä kellekkään tässä nyky maailmassa,jos kaikki
rakastais ja olisivat onnelisia niin kaikki menis paljon paremmin.
Miks pitää olla rahaa ja työ että suhde kukoistais eiks muuten voi sit olla onnellinen
ei kai sit.Mä vaan olisin tahtonut rakastaa mut ei saa kun sekin
kielletään.

mutta laittakaa kommenttia tänne jos haluatte

ja mun sivulta löytyy yhteisö missä voi jutella kaikesta mikä liittyy rakkauteen

Elämä on täynnä, kaikkii yllätyksii.
Osa kivoi pienii osa suurii traagisii.
En ikinä tuu unohtaa, sitä yhtä päivää
millo tuttu soitti sano etten sua enää nääkkää.
En uskonu sitä eihän tällast voi tapahtuu,
vähän aikaa meni sit rupesin vast tajuu.
Olit mulle tärkee miks jouduit lähtee?
Mä kaipaan sua niin paljon ettei täs oo mitää järkee.
Ainaku nään tuikkivan tähden taivaal,
tiiän et katot mua jossain siel ylhääl.
Aina ku meen nukkuu uhraan kauniit ajatukset sulle,
sä et tiiä miten hyvä frendi olit mulle.
Ikinä en kerinny kiittää niist hyvist päivist,
millo luvattii toisillemme et ei päästetä irti.
Kukaan ei voi tietää miltä musta tuntuu,
voiko tästä tuskasta, ikinä parantuu?

Sitä joskus toivoo et ajas taaksepäin vois palaa,
vois viel kerran tuntee sut, tulla sun luo ja halaa.
Miks jätit meidät yksin tänne kylmään maailmaan,
mä toivon et sä pääsit johki paikkaan parempaan.
Mä muistelen lämmöl meidän yhteisii hetkii,
bileit teillä, joskus tehtii pienii retkii.
Sä sanoit et jos lähdet ei kaipaamaan jää kukaan,
olit vääräs, mont ihmist ois halunnu sun mukaan.

Mulle jäi monta, lämmintä muistoo,
aina koulun jälkee käveltii sinne samaan puistoon.
Aurinko paisto, tai sit sato vettä,
meil oli aina hauskaa, naurettiin yhdessä.
En unohda sitä, miten suhtauduit elämää.
Kaikkee halusit kokeilla ja päästä tekemää.
Kaikki tekee joskus virheit, niistä opitaan.
Joskus tulee riitoja, mut kaikki sovitaan.
Tosi ystävyys kestää isoimmatki mäet,
kaverin auttaminen kannattaa, sen sä joskus näet.
Ei kannata luovuttaa, sitkeys palkitaan,
siks mä haluun kertoo teille tämän tarinan.
Tarinan siitä miten aina kaikki hyvä loppuu,
se on tätä elämää, siihen kandee tottuu.
Mä oon tääl puiston penkillä ja istun hetken,
istun puiston penkillä ja muistoja itken.

Sitä joskus toivoo et ajas taaksepäin vois palaa,
vois viel kerran tuntee sut, tulla sun luo ja halaa.
Miks jätit meidät yksin tänne kylmään maailmaan,
mä toivon et sä pääsit johki paikkaan parempaan.
Mä muistelen lämmöl meidän yhteisii hetkii,
bileit teillä, joskus tehtii pienii retkii.
Sä sanoit et jos lähdet ei kaipaamaan jää kukaan,
olit vääräs, mont ihmist ois halunnu sun mukaan.

Aina se tähti tuikkii kauniimmin kuin koskaan,
tuska laantuu vähän, mut häviä ei koskaan.
Pitäs jatkaa elämää vaik tiukkaa tulee tekee,
onneks on muitki frendei jotka jaksaa mua tukee.
Yhdessä täst selvitään sen te tuutte näkee,
kaikkihan sanoo et pohjalt tie on vaan ylämäkee.
Yhdessä me noustaan, ehkä huomenna hymyillään,
ja tätä mun biisii, sun muistolle hyräillään.
Mä toivon et sä pääsit, paikkaan parempaa,
toivon et sä pääset kaikki unelmas toteuttaa.
Mä yritin aina, parhaani mukaan auttaa,
mut niinku kaikki tietää, aina ei voi voittaa.
Mä katon yöllä ulos, mun huoneen ikkunasta,
taas sama tähtii tuikkii, muitten joukosta.
Sul on siel monta kaverii, pidä niist kii,
joskus tuun sun luokse, sun kanssas tuikkii.

Sitä joskus toivoo et ajas taaksepäin vois palaa,
vois viel kerran tuntee sut, tulla sun luo ja halaa.
Miks jätit meidät yksin tänne kylmään maailmaan,
mä toivon et sä pääsit johki paikkaan parempaan.
Mä muistelen lämmöl meidän yhteisii hetkii,
bileit teillä, joskus tehtii pienii retkii.
Sä sanoit et jos lähdet ei kaipaamaan jää kukaan,
olit vääräs, mont ihmist ois halunnu sun mukaan.



Kommentointi
09.11.07 19:23 <Drama||> Joulukuus studiolle!
09.11.07 19:28 <Outsider^^

Mul on ikävä
ikävä jotakuta, jota voisi ikävöidä
jonka voisi ottaa viereen ja nukahtaa
jonka hiuksia silittää ja jutuille nauraa

Tuntuu et oon irrallaan
et jotain musta puuttuu
tuntuu et oon tyhjä sisältä
ilman jonkun toisen rakkautta

Herään aina öisin, säpsähdän
luulen et joku nukkuu mun vieressä
kädellä tyhjää hapuilen
silti liian kauas karkaa se

sinä voisit edes joskus olle läsnä mua kuuntelmassa voisit edes joskus ottaa mutkin huomioon .miks aina olet niin etäinen niin kaukana ja aina poissa vain viikonloput saan olla sun seurassas muuten olet kaukana poissa mun viereltä,silti yrität kaiken tavoin kuulua mun elämään mut minusta tuntuu välillä niinkuin lipuisit pois pikkuhiljaa kokonaan.Mitä mun pitäis tehdä mitä sanoa et saisin pitää sut luonani joka päivä.

taas alkoi uusi tylsä päivä ei ole mitään mitä tekis muutkuin istua tällä koneella kun löytäis edes töitä jostain ja asunnon et pääsis tekeen jotain ja tulis rahaakin vähän enemmän kuin nyt.Nyt ei tule kuin lapsilisät ja elkkari et aikas koyhää on joo.Mut ihanaa olis kun löytäis edes ystävän mut ei niitäkään täällä pienessä kunnassa taida olla,mahdollista löytää no täytyy vaan yksinään istua koneella ja kirjoittaa omi tuntojaan tänne päiväkirjaan

taas yksi tylsä päivä lisää vasta tiistai vielä on monta tylsää päivää edessä.Tai välillä musta tuntuu et mun elämässä muuta olekkaan kun tylsii päiviä.Miks ihmisen pitää olla näin yksinäinen kkuin mä olen olis kiva kun olis ystävii.

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Toma sota balcu“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan

et on sit tylsää kun on niin yksinäistä ja kun ei ole mitään tekemistä välillä tuntuu et järki menee.Miten sais aikansa kulumaan kun vaan olis edes seuraa mut kaikki lähti pois ja mä jäin taas yksin kotiin pienten kaa eik' niistä vielä ole juttu seuraa kun ne tekee vaan noita omia juttujaan tai siis sekottavat paremminkin joka paikan.Tarttis vaihtaa maisemaa et sai ystävii joiden kaa vois tehdä jotain.Mulla kun oli niin hyvii ystävii lahdessa sinne mä haikeestti kaipaan no täytyy tänne kirjoittaa tuntojaan kun ei niit voi kellekkään kertoakkaan kun ei ole ketään.

katson ulos ikkunasta mietin mitä mä teen täällä kuka mua tarvitsee olen vain pelkää ilmaa kaikille.Haluaisin tuntea kuuluvani johonkin joskus mut taitaa se olla vain tyhjä haave mikä ei ikinä toteudu.Joku kun olis joka haluis mut kainaloon ottaa puristaa hellästi ja sanois rakastan sua.Se olis ihana tunne mut taitaa sekin olla vain tyhjä haave mikä ei toteudu koskaan.Olis ihanna kun minullakin olis lapsia niinkuin muilla ja perhe jonka eteen sais tehdä kaikkensa mut taitaa sekin vain olla tyhjä haave mikä ei toteudu koskaan.