IRC-Galleria

Runo-palsta 791 | Elämä-palsta 289

Rakkaus on hieno, ihana ja myös karu selittämätön ilmiö, vaikka maailmassa on vaikka minkalaisia selityksiä ja teorioita. Jos tieteellisesti kerrotaan, niin yleinen selitys on että se on toimiva kemiaa kahden ihmisen välissä. Se on kahden ihmisen välinen side, joka pitää heitä yhdessä henkisesti, korotan siinä että se on henkinen side eikä siinä ole mitään yhteyttä fyysiseen puoleen. Saatan kyllä erehtyä asiassa, mutta kerron myöhemmin rakkauden fyysisestä puolesta.
Kerron etukäteen että, kaikki mitä minä kirjoitan tässä on Minun näkökulmani Rakkaudesta. Saan näitä ajatuksia omien kokemuksien pohjalla, myös keskustellut muiden ihmisten kanssa antavat pohjaa pohtimiselle. Luulen että, tämä teksti voi kyllä loukata joitakin ihmisiä. Jokaisella on tietysti oma näkemys Rakkaudesta, enkä aio väitä että muiden ajatukset ovat vääriä. Haluan vaan korosta Rakkauden todellisen merkityksen.
Rakkaus-sana on yleinen käyttötermi monelle tunteille. Rakastuminen ei aina ole todellinen rakastuminen, se on pikemminkin ihastuminen, ihminen rakastuessa kokee halun olla kohteen kanssa. Ihastuminen on harvoin rakkausaiheinen, ihminen ihastuu aina kohteen johonkin tai joihikin piirteisiin. Jokaista henkilöä viehättää jonkinlainen asiaa ihmisessä ja ihastuu niihin. Nämä piirteet voivat olla vaikka hyvä huumorintaju, puheliaisuus, hyvä kehonrakenne, kauniit muodot, seurallisuus, taidot, osaaminen, rohkeus, urheus, varallisuus ja vaikka mitä. Ihastuessa, ihminen haluaa kokea, nähdä tai tuntea näitä piirteitä. Mutta Rakkautta siinä ei ole. Siksi rakastumista ensisilmäyksellä ei ole olemassa, sen sijan ihastumista on.
Rakkauden tarve on samaa kuin, ihminen tarvitsee jotakuta, joka pitää huolta hänestä, joka antaa turvallisuuden tunnen, johon voi luottaa, jonka kanssa on mukava olla, jolle voi kertoa kaikki ja tietää että, hän ymmärtää.
Suudelma on ele, jonka yleinen merkitys on Rakauden osoitus. Mutta se ei aina tarkoittaa sitä, se on hyvin mukava ele, että siitä tuli vaikka tervehdyksen ele. Suudelma on myös osa seksuaalisesta nautinnosta.
Seksi on nautinto, se ei liittyy kokonaan rakauteen. On vain totuttu että, se kuuluu rakkauteen. Seksi on fyysistä nautintoa ja sitä nautintoa halutaan saada tai antaa vain läheiselle henkilölle ja se on tietysti rakastettu. Seksi on myös rakkauden osoitusta, jolloin henkinen side voimistuu. Seksi kaunimmin sanottuna on rakasteleminen. Ihminen tarvitsee seksuaalista nautintoa, siksi sitä harrastetaan myös Rakkauden ulkopuolella.
Jokainen on joskus kokenut Rakkauden tuottama tuskan. Kun joku jättää jotakuta, niin toinen, joka yhä rakastaa, kokee "maailman pahimman" tuskan. Tai jos ihastuksen kohde ei ole kiinnostunut ihastuneesta.
Kuten edellä kerroin että, rakkaus ei aina ole todellinen, tälläinen suhde ei kestää pitkään. Se on tavallaan samanlainen asia kuin joku ostettu lelu, johon myöhemmin kyllästyy. Sama tapahtuu suhteessa, toinen kyllästyy toiseen, niin silloin he eroavat. Mutta kun toinen jättää, niin toinen kokee tuskan, jonka voi verrata rakkaan lelun hukkamiseen.
Todelliseen rakkauteen perustuva suhde on aito, kestävä ja aina täynnä iloa, huolenpitoa ja turvallisuutta. Tämäntapaisen suhden hajoaminen tuottaa sanoinkuvaamatoman tuskan, jonka harva haluaisi kokea toisen kerran. Siitä minun ei varmaan tarvitsee kertoa enempää.
Kaukorakkaus on vaikea, surullinen ja samalla iloinen ja mukava. Rakastavaiset tietävät että toinen rakastaa toista ja ovat aina valmiit auttamaan toista, henkisesti. Mutta jotain siinä kuittenkin puuttuu, fyysinen puoli. Kun rakastaa toista, silloin haluaa nähdä hänet, saada fyysisen kontaktin, joka voimistaa sidetta. Juuri sen puuttuminen satuttaa

kaikkien pitäis sanoa useammin mitä toinen ihminen merkitsee
me ihmiset jätetään se sanomatta liian usein mikä siinäkin on
miksei sitä voi sanoa mitä tarkoittaa vaikka sukulaiselle kun kuitenki rakastaa
siskoaan ja veljeään miksei sitä voi sanoa mikä siittä tekee niin vaikeaa sanoa mitä tarkoittaa

minä olen vaan ihminen niinkuin muutkin
aina olen koittanut itsestäni
antamaan kaiken mitä toiset haluaa
ehkä välillä liikaakin mut hei
mulle aivan sama kunha toiset on
tyytväisiä
mulla riittä se

mitä on ikävä?
se on sitä että odotan
sinua
vaikka tiedän
että et tule

kellon tikitys raatelee hermojani
soittaa.... ei soita
soittatua...ei soita
ajatukset kellon tahdissa
rakastaa....ei rakasta
rakastaa....ei rakasta
kello lyö kaksitoista
ja pettymys,käännös vuoteella
selkä kelloon päin,pää
tyynyn alle,ketkerat kyyneleet
ei soittanut
ei rakasta

elämä on ihan turhaa sillä eihän siinä ole mitään
järkeä enään sitten kun ei ole ketään jonka vuoksi täällä
olis.mun elämä on ihan turhaa enään,koska menetin kaiken
kun menetin sen ihmisen jonka vuoksi täällä,jaksoin olla
ja jota rakastin koko sydämelläni
nyt ei ole enään ketään eikä mitään.

miksei rakkaus riitä kellekkään tässä nyky maailmassa,jos kaikki
rakastais ja olisivat onnelisia niin kaikki menis paljon paremmin.
Miks pitää olla rahaa ja työ että suhde kukoistais eiks muuten voi sit olla onnellinen
ei kai sit.Mä vaan olisin tahtonut rakastaa mut ei saa kun sekin
kielletään.

mutta laittakaa kommenttia tänne jos haluatte

ja mun sivulta löytyy yhteisö missä voi jutella kaikesta mikä liittyy rakkauteen

Elämä on täynnä, kaikkii yllätyksii.
Osa kivoi pienii osa suurii traagisii.
En ikinä tuu unohtaa, sitä yhtä päivää
millo tuttu soitti sano etten sua enää nääkkää.
En uskonu sitä eihän tällast voi tapahtuu,
vähän aikaa meni sit rupesin vast tajuu.
Olit mulle tärkee miks jouduit lähtee?
Mä kaipaan sua niin paljon ettei täs oo mitää järkee.
Ainaku nään tuikkivan tähden taivaal,
tiiän et katot mua jossain siel ylhääl.
Aina ku meen nukkuu uhraan kauniit ajatukset sulle,
sä et tiiä miten hyvä frendi olit mulle.
Ikinä en kerinny kiittää niist hyvist päivist,
millo luvattii toisillemme et ei päästetä irti.
Kukaan ei voi tietää miltä musta tuntuu,
voiko tästä tuskasta, ikinä parantuu?

Sitä joskus toivoo et ajas taaksepäin vois palaa,
vois viel kerran tuntee sut, tulla sun luo ja halaa.
Miks jätit meidät yksin tänne kylmään maailmaan,
mä toivon et sä pääsit johki paikkaan parempaan.
Mä muistelen lämmöl meidän yhteisii hetkii,
bileit teillä, joskus tehtii pienii retkii.
Sä sanoit et jos lähdet ei kaipaamaan jää kukaan,
olit vääräs, mont ihmist ois halunnu sun mukaan.

Mulle jäi monta, lämmintä muistoo,
aina koulun jälkee käveltii sinne samaan puistoon.
Aurinko paisto, tai sit sato vettä,
meil oli aina hauskaa, naurettiin yhdessä.
En unohda sitä, miten suhtauduit elämää.
Kaikkee halusit kokeilla ja päästä tekemää.
Kaikki tekee joskus virheit, niistä opitaan.
Joskus tulee riitoja, mut kaikki sovitaan.
Tosi ystävyys kestää isoimmatki mäet,
kaverin auttaminen kannattaa, sen sä joskus näet.
Ei kannata luovuttaa, sitkeys palkitaan,
siks mä haluun kertoo teille tämän tarinan.
Tarinan siitä miten aina kaikki hyvä loppuu,
se on tätä elämää, siihen kandee tottuu.
Mä oon tääl puiston penkillä ja istun hetken,
istun puiston penkillä ja muistoja itken.

Sitä joskus toivoo et ajas taaksepäin vois palaa,
vois viel kerran tuntee sut, tulla sun luo ja halaa.
Miks jätit meidät yksin tänne kylmään maailmaan,
mä toivon et sä pääsit johki paikkaan parempaan.
Mä muistelen lämmöl meidän yhteisii hetkii,
bileit teillä, joskus tehtii pienii retkii.
Sä sanoit et jos lähdet ei kaipaamaan jää kukaan,
olit vääräs, mont ihmist ois halunnu sun mukaan.

Aina se tähti tuikkii kauniimmin kuin koskaan,
tuska laantuu vähän, mut häviä ei koskaan.
Pitäs jatkaa elämää vaik tiukkaa tulee tekee,
onneks on muitki frendei jotka jaksaa mua tukee.
Yhdessä täst selvitään sen te tuutte näkee,
kaikkihan sanoo et pohjalt tie on vaan ylämäkee.
Yhdessä me noustaan, ehkä huomenna hymyillään,
ja tätä mun biisii, sun muistolle hyräillään.
Mä toivon et sä pääsit, paikkaan parempaa,
toivon et sä pääset kaikki unelmas toteuttaa.
Mä yritin aina, parhaani mukaan auttaa,
mut niinku kaikki tietää, aina ei voi voittaa.
Mä katon yöllä ulos, mun huoneen ikkunasta,
taas sama tähtii tuikkii, muitten joukosta.
Sul on siel monta kaverii, pidä niist kii,
joskus tuun sun luokse, sun kanssas tuikkii.

Sitä joskus toivoo et ajas taaksepäin vois palaa,
vois viel kerran tuntee sut, tulla sun luo ja halaa.
Miks jätit meidät yksin tänne kylmään maailmaan,
mä toivon et sä pääsit johki paikkaan parempaan.
Mä muistelen lämmöl meidän yhteisii hetkii,
bileit teillä, joskus tehtii pienii retkii.
Sä sanoit et jos lähdet ei kaipaamaan jää kukaan,
olit vääräs, mont ihmist ois halunnu sun mukaan.



Kommentointi
09.11.07 19:23 <Drama||> Joulukuus studiolle!
09.11.07 19:28 <Outsider^^

Mul on ikävä
ikävä jotakuta, jota voisi ikävöidä
jonka voisi ottaa viereen ja nukahtaa
jonka hiuksia silittää ja jutuille nauraa

Tuntuu et oon irrallaan
et jotain musta puuttuu
tuntuu et oon tyhjä sisältä
ilman jonkun toisen rakkautta

Herään aina öisin, säpsähdän
luulen et joku nukkuu mun vieressä
kädellä tyhjää hapuilen
silti liian kauas karkaa se

sinä voisit edes joskus olle läsnä mua kuuntelmassa voisit edes joskus ottaa mutkin huomioon .miks aina olet niin etäinen niin kaukana ja aina poissa vain viikonloput saan olla sun seurassas muuten olet kaukana poissa mun viereltä,silti yrität kaiken tavoin kuulua mun elämään mut minusta tuntuu välillä niinkuin lipuisit pois pikkuhiljaa kokonaan.Mitä mun pitäis tehdä mitä sanoa et saisin pitää sut luonani joka päivä.

taas alkoi uusi tylsä päivä ei ole mitään mitä tekis muutkuin istua tällä koneella kun löytäis edes töitä jostain ja asunnon et pääsis tekeen jotain ja tulis rahaakin vähän enemmän kuin nyt.Nyt ei tule kuin lapsilisät ja elkkari et aikas koyhää on joo.Mut ihanaa olis kun löytäis edes ystävän mut ei niitäkään täällä pienessä kunnassa taida olla,mahdollista löytää no täytyy vaan yksinään istua koneella ja kirjoittaa omi tuntojaan tänne päiväkirjaan