nyt ku aikaa on jo menny mitäs täst on kolmisenviikkoa Olo alkaa olla hyvä vaikka hiukan maassa... Voittajana taidan tästäkin selvitä vaik itkeny olen ja huutanu mut nyt se loppuu ja mä alan elää itselleni... Huomenna lupaan että en kyyneltä vuoksesi tiputa enää yli huomisen jälkeen lupaan itselleni että en ajattele enää niit asioit mitä oli vaan niit mitä tulee viel tapahtumaaan =) nyt seikkaillaan ja matkustellaan ja etsitään se uusi kasvanut ihminen joka ei enää ota petturia viereensä... sillä jokainen elämän kolhu kasvattaa ihmistä ihmisenä ja luo tukevamman perustan omaan elämäänsä. Näin se on ja näin me kasvamme henkisesti... Eläkäämme ja ollaan iloisia