Puolen yön aikoihin oli tullut viesti jossa luki:
"Nyt sattu Niksua, lähden sen kanssa lääkäriin just. Laitan viestiä kun tiedän jotain."
Nukuin autuaan tietämättömänä tapahtuneesta, kunnes puhelin soi hieman yli neljä. Niksu oli iltalenkillä hypännyt hiekotusastian päälle ja oli kuulunut kummallinen paukahdus. Niksun jalassa oli näkynyt haava muttei pahemmin sitä ollut aristellut, Eero kuitenkin vei Niksun heti eläinlääkäriin. Rauhotuksessa Niksu oli saanut komplikaatioita. Röngten kuvat paljastivat surullisen totuuden, toisen takajalan luu oli haljennut pitkittäin poikki ja luu oli uponnut lonkkaan. Kuva kertoi myös sen että pojan luut olivat epätavallisen hauraat ja että vaikka leikkaus periaatteessa olisi ollut mahdollinen, lääkäri epäili ettei toinen takajalka kestäisi yksin. Niksulle parasta olisi siis antaa nukkua paremmille metsästys maille.
Tätä kirjoittaessani tiedän että juuri näillä hetkillä urhea poika nukkuu ikiuneen.
Toivottavasti viimeiset hetkesi olivat onnelliset ja sait elää ja leikkiä sydämmesi kyllyydestä. Me ainakin rakastimme sinua ensi hetkistä lähtien! Kiitos että kävit luonamme tämän pienen ohi kiitävän hetken. Kaikkea hyvää matkasi varrelle sinne tuntemattomaan. Jätit lähtemättömät jäljet sydämmiimme. Kiitos että saimme tutustua sinuun ja tarjota sinulle rakastavan kodin viimeisiksi päiviksesi.
Pysyt aina sydämmissämme <3
Rakkaudella Eero, Sanna ja Daisy