Mä mietin ehkä liikaa, kun mun pitäis elää vain.
Ehkä syntymässä sielun liian rikkinäisen sain.
Ja mä jään sun vierees kyllä, vaikken sisimpääsi nää.
Vaikka kysymykset kaikki ilman vastausta jää.
Hain syitä tuomita itseni luovuttamaan,
muistot väkevät lauseiksi taas puetaan.
Joskus sanasi lempeät saavat mut puolelleen,
joskus tuntuu vain siltä kuin hukkuisin veteen,
syvyyteen.
pyydän vaan;
Sulje mut syliisi silloinkin.
Tartu mun käteeni kuitenkin.