On taas aika hyasinttien.
Usko pois, sua äiti aattelen.
Sinä siellä, minä täällä jossakin.
Sanoinko koskaan, että sua rakastin?
Mua huolenpitosi silloin ärsytti.
Nyt vasta tiedän, se hyvää tarkoitti.
Sä jankutit, mä vastaan hankasin.
Kuin varsa emoansa, sua uhmasin.
Ruman sanan usein sulle tokaisin.
Niin monta kertaa sua loukkasin.
Oli ruoka silti aina pöydässä.
Itsestään sitä pidin selvänä.
En tiedä, toivotko sä kiitosta.
Se jotenkin luonnistu ei lapselta.
Aikuiset on tyhmiä, niin aattelin.
Siinä iässä niin kuuluu ollakin.
Mut paremmin mä oisin voinut yrittää.
Ois sanomatta jäänyt moni ärräpää.
Ei kypsymättömyyden taakse mennä voi,
jos toisen tunteita ei huomioi.
Pahan mielen monta kertaa aiheutin,
kun maailman loskaan uhmamielin sukelsin.
Mun puhtaat vaatteet oli sun kunnia-asia.
En enää ostaakaan vois yhtä puhtaita.
On taas aika hyasinttien.
Usko pois, sua äiti aattelen.
Sinä siellä, minä täällä jossakin.
Sanoinko koskaan, että sua rakastin?
On sieluni sanaton,
Kun mulla niin paha olla on.
Ei ikävä ikinä mee,
Se pysyy, se syvenee.
Vielä eilen tähtiä näin,
Nyt nekin on sammumaan päin.