IRC-Galleria

jotenki on taas vähä vaikeempaa aatella kaikkii ikävii asioita. silti ne tulee kokoajan mieleen. ihan kauhee fiilis ku miettii esim. sitä, että äiti ei koskaan nää meidän uutta asuntoa, ei lapsia, ei mitään! niille se on sitte vähä niinku mulle, ku mäkään en koskaan nähny mun pappoja, että se on vaan joku mummo, joka on jo nukkunu pois. ihan tajutonta, ei niin voi ajatella! äitin kuolemasta on kohta VUOSI! siis vuos viimeks oon nähny oman äitini! kaikki ihmiset on niin korvaamattomia. jokainen omal tavallaa. aina ku jotai häviää ni pitäs ajatella sitä kaikkee mitä on jälellä vielä. onneks pääsin muuttaa Laurin kanssa, en ois kestäny olla kotona niiden kaikkien asioiden kanssa. rakastan sua Lauri ja oon ilonen, et me vihdoin voidaan elää unelmaamme ilman inttiä tai mitää muuta ikävää. se mua vaan surettaa ja masentaa, ku on niin mahoton ikävä enkä tiiä miten päin olla.

muistakaa! äidit on niin korvaamattomia, ku yhen menetät, et toista saa. koskaan.