Ja tylsää oli.. Janne oli töissä iltaan asti ja eihän se sit mitään jaksanut.. ja kun itsekin sairastelin niin en viitsinyt lähteä mihinkään. Kävin mä peräti seppälästä ostamassa pari paitaa mut mun tuurillani (ja muistillani) ostin sit liian pieniä.. (minähän en viitsi sovittamaan ruveta jos vähänkään näyttää sille et ne mulle mahtuis)
Koulussa menee päin ****.. Ei jaksa enää kiinnostua.. kun mikään aikataulu ei päde.. Ja kun tietää ettei tuet riitä loppuun asti ja pelastusta ei ole näkö piirissä..
En tiedä.. Kai sitä vaan pitäis ottaa ihteään niskasta taas kiinni (taas)
Janne sai sit sen autonsa omiin nimiin (kaiken sen paperisodan jälkeen). Enään en kyllä ihmettele miksei sillä ole täällä sen enempää kavereita tai miksi ihmiset kiertää minutkin kaukaa.. jannella ei ole minkään näköistä suhteellisuudentajua eikä kärsivällisyyttä..tuli taas kerran todettua kun jouduin istumaan autossa ja kuuntelemaan sen möykkäystä siitä kuinka hän joutuu taas hakemaan jostain jonkun lappusen (ja kuinka hän jo möykkäs toimiston tytölle samasta aiheesta).. jep jep