Tähän on tultu, takaisin tänne. Sitä myötähäpeän määrää. Kuka käyttää enään Irc-Galleriaa? Miten tää voi vielä olla hengissä?
Tuut tänne ja aattelet kattoo vanhoi kuvii ja blogi-merkintöi. Jossain määrin voit jopa hävetä ittees. Mikä on ollu ajatusmaailma kymmenen vuotta sitten? Teinivuodet, mikä ihana tekosyy!
Hautaat kavos kämmeniis ja kysyt -oh why?
Nostalgista toisaalta. Näät millainen ajattelutapasi oli joskus aikoinaan. 16-vuotias, kaikki ovet avoinna, elämä edessä, maailman keskipisteenä oma napa!
Voin jopa ehkä huomata kasvaneeni henkisesti, vai olenko sittenkään? Ehkä saan taas kymmenen vuoden päästä haudata kasvoni kämmeniin ja todeta samaa paskaa. Se jää nähtäväksi.
Hah, kymmenen vuoden päästä myötähäpeää kärsiessäni uudestaan, voin todeta; 30-kriisi, mikä ihana tekosyy.
-antaa kaikkien kukkahattutätien kukkia vaan-