Oodi Koivulanperälle (ja Loobelle)
Koivulanperä, koivujen katveessa
suvituulen kuiskeesa,
jykevänä seisot.
Niin paljon ovat seinäsi kokeneet,
niin paljon olet elämää nähnyt.
Jos vain seinät osaisivat puhua
-mitä kaikkea siitä syntyisikään!
Elämä olisi voinut olla täydellistä,
emme kuitenkaan saaneet
sinua ikuisesti luonamme pitää.
On tullut eron aika,
sua tahdon kiittää.
Kiitos
unohtumattomista illoista
hiljaisista aamuista
suojasta
tuesta
turvasta.
Kiitos hetkistä,
jotka vain muistoissa palaavat.
Kiitos Iinasein