IRC-Galleria

Doodih, keneltä lähtikään tänään tukka? On se vaarallista päätyä samaan huoneeseen oman siskonsa kanssa, varsinkin jos kyseinen sisko sattuu olemaan parturi-kampaaja kera saksien... Noh, on nää ihan kivat. Ainakin heti kun tottuu.

Musta vaan tuntuu että nyt näytän vieläkin nuoremmalta kuin ennen. Siskon puolustuspuhe:

"No hei, ei sillä ole mitään väliä vaikka näyttäisit 13 vuotiaalta, sä oot 18 ja sulla on paperit!"

Lohduttavaa. Mutta jotain vaihtelua sentään piti saada. Nyt ei kyllä ole enä mitään mosh mosh mahdollisuutta, mutta kai mä kestän tän kuin nainen. Ja btw, näytän nyt vielä enemmän diivalta kuin yleensä :DDDD

Sitten eiliseen: oli tosi kivaa. Ei siitä kai tarvitse enempää sanoa. Paitsi että jos vaikka tällä kertaa olisin vaan ihan varovainen kaiken suhteen, ettei käy taas kerran mitenkään kauhean ikävästi. Joo. Sitten on vasta lauantaina Stone, jos en nyt satu lähtemään Emilie Autumnin keikalle. Saa nährä.

Oli tosi mahtava keikka LAMilla, ja pojat ovat ihania <3 Ja en osaa juoda "otetaan vain yhdet" juomia. Kiva aamulla kuudelta herätä päänsärkyyn ja ihan väsyksissä polkea asemalle ja sieltä kohti koulua <3 Tai sitten ei ollut kiva.

Mutta tänään Kätilöt. En yhtään tiedä mitä laitan päälle, milloin ollaan menossa, mitä milloinkin tapahtuu etc... mutta eiköhän tää tästä. Tulee kivaa, kaikki mukaan vaan :)

Kerrankin mulla on ihan todellinen motivaatio kirjoittaa äikän tekstitaidon vastauksia. Pitäisi siis kaksi kappaletta kirjoittaa analyysejä tässä max. kahden tunnin sisällä, jotta ehdin lähteä Helsinkiin katsomaan LAMia 8) Mmmmm, happy happy jos onnistun. Menen tosin vaan sinne anniskelualueelle hengailemaan, mutta voi sielläkin bilettää. Katson kun Sinna ja Pirjo törttöilee siellä eturivissä :D

Mutta juu, piti vain ilmoittaa, nyt kirjoittamaan --->

"There's no earthly way of knowing
Which direction we are going
There's no knowing where we're going
Or which way the wind is blowing
Is it raining? Is it snowing?
Is a hurricane a-blowing?
Not a speck of light is showing"

-MM, Prelude (The Family Trip)


...


I don't like drugs, but the drugs like me...

Ei kauheasti innosta sählätä näillä, kun voisi olla helpompaakin :<<<<<<

Ja joo, mun kutsumus ei ole muokata kuvia, vaan ottaa kuvia. Valokuvata, ei huijata. Gräyh.

Uskaltaisinkohan näin julkisesti ilmoittaa ilmoitusluontoisen asian:

naiset lähtevät sukkien perässä Lontooseen jouluksi 8)

Tai no, lähtevät kai. Ehkä. Mahdollisesti. Voi olla. Mutta silti.

En yhtään muistanut, että tuohan oli vain yksi keikka tältä viikonlopulta. Olihan niitä vielä kaksi muutakin :'D

No okei, ei niistä paljon sanottavaa. Kill Hannah, oli jotain parasta. Tosin jos ei lasketa mukaan yhtä valehtelevaa teiniä jonka vuoksi nähtiin My Passionilta vain puolikas biisi.

Sitten perjantai. Siitä ei mitään sanottavaa, paitsi että tunsin itseni niin, niin, niin... niin vaivautuneeksi! Ääh, ei apua. On se hienoa, että ensin tulee ja selittää kaikenlaista, seuraavaksi oma nainen kainalossa, ja lopuksi "eh, ai kiva, sinäkin täällä, ehheh". Noo, ei se mtn, ei se mtn. Mutta silti, pitikö kaikkien kuullen sanoa:

"Kiva kun TAAS olitte keikalla!"

Eieieieiei, ei näin pentuseni, ei näin! Mutta oli silti parhaat kolme päivää, vaikkakin nyt väsyttää niin maan perkuleesti. Onneksi huomenna vasta yhteentoista.

Oli kyllä tosi hienoa. Rakastuinko edes varpaitani myöten? Tai no, sukkia myöten.
Pojat vetivät kyllä äärettömän energisen keikan, kaikki olivat täysillä mukana ja sellot vinkuivat ja oli hienoa.

Ja totesin, etten osaa enää kunnolla jonottaa. Tai siis, sinne meneminen on hankalaa. Ei yhtään tiedä mitä pitäisi ottaa mukaan, miten olla jne... Ehkä johtuu siitä, kun baarikeikoille ei tarvitse jonottaa. Aletaanko me aikuistua, vai mikä siinä on? Ja tietynlailla tuntee itsensä niin vanhaksi siellä istuessa, ainakin jos vertaa niihin kakaroihin jotka eivät osaa käyttäytyä ollenkaan... Ei herran jestas, on se 'vittu' niin uusi ja hieno sana.

Mutta niin, takaisin keikkaan. Välillä tuntui kuin oltaisiin oltu ainoat Apocalypticaa katsomaan tulleet, ainakin eturivi oli meitä viittä lukuunottamatta todella aneeminen. Ja sen kyllä huomasi, kun pojat hakeutuivat soittamaan aina siihen meidän tuulimylly-rivistön kohdalle. Kuten Suvi sanoi, ei valittamista :D

Ja jossain vaiheessa mua alkoi rasittaa se ainainen "paita pois" huutelu, varsinkin kun kaikki huomasivat ettei se Eicca sitä paitaa heitä pois, niin piti sitä keksiä jotain muuta.

"Eiccis sukka pois!"

Ei lähtenyt sukka, mutta mairea hymy irtosi. Kyllä mää voisin Eican sukan ottaa, ei siinä mtn :'D
Enkä muuten kestä yhteiskuvia! Voi voi voi, Paavo on ihanan hupaisa <3 "Te olette ne bikini-tytöt!" No ups. Mutta sitten seuraavaksi venaillaan poikia Eurooppaan, jos vaikka Viroon ja Ruotsiin ilmeistyisivät.

Ai niin, ja Lauri oli ilkeä mulle. Olin joskus lähettänyt sille kaveripyynnön, ja sain ilmoituksen että nyt ollaan kavereita. Mutta sitten ei enää oltukkaan. Varmasti muisti että olen se ihme hippiäinen kaikilta festareilta joka nuohoaa siellä tuiskussa ja paahteessa makuupusseissa kaiket yöt, joten omaa turvallisuuttaa ajatellen perui hyväksynnän.

Saakutin basisti, en mä niin kamala voi olla

//siis facebookissa, daa, jos joku ei tajunnut

Liibalaaba, on taas ollut niin ... juuri sellainen päivä. Huihai, kaikki päin sitä itseään.

Ensinnäkin menetin viikoksi passini. Ja tietenkin se on ainut henkilöllisyystodistus minkä omistan. Että kertoisiko joku mulle miten ajattelin viettää viikonlopun suunnitelmien mukaisesti ilman sitä lärpäkettä? Sanonko pokeille:

"Siis kyllä mulla on henkkarit, ne vaan sattuu nyt olemaan Kiinan suurlähetystössä!"

Hmm, en. Ja sitten kun olin saanut hienon idean, että menen poliisilaitokselle vaatimaan jotain väliaikaista todistusta henkilöllisyydestäni, niin tietenkin se laitos meni kiinni 5 min ennenkuin pääsin paikalle.

Ja kaiken kukkuraksi juna oli varmaan puolituntia myöhässä ja jouduin palelemaan siellä jäätävässä pohjoistuulessa. Hrr. Niin, ja unohdin sitten vielä näköjään hakea sen Apon lipunkin. Hienoa.

No kävin sentään kirjastossa ja siellä oli ihanan lämmin ja kotoisa fiilis. Nyt on taas kerran paljon Kafkaa ja Poeta luettavana. Tosin pitäisi varmaan ihan näin opiskelun puolesta lukea sitä Kiveä, mutta jotenkin nämä tutut kaverit kiinnostaa hitusen verran enemmän. Miksiköhän? Kyllä tästä tulee vielä hieno elämä. Viimeistään sitten kun olen kuollut. Ei Edgariakaan arvostettu hänen elinaikanaan, joka on harmillista. Mutta ainahan taiteilijoille käy niin.

Luova hulluus, Edgarkin oli mielenvikainen viimeisinä päivinään. Mitäköhän polkua seuratessa jäljittäisin herran jalanjäljet?