Tää on se dynaaminen duo, kaikki tietää mikä cruu on
se on Rä Rä Rä, panee rahat sinne mis suu on.
Nää on ne kaks, jotka saan tän näyttää yksinkertaselt,
ei vertailukohtii, saanu rauhas rakentaa sen.
Alust asti paluuseen, halusit tai ei,
kohti tuntematonta, astun avaruusalukseen.
Hommat balansissa, twin towers pystys taas,
tupla tai kuitti, palaa kaks kertaa isompana.
Kaks pilottii, muttoistensa wingmanii,
mä tiiän ton metkut vaik silmät kii.
Täysin tasa-arvosii ja tasapainosii,
tää on Kökkelin pihojen kävelevä mainos.
Ystävinä vuosii, mut kattomat kelloo,
on liikuttu yksikkön ku Matti ja Teppo.
Ja tää on pysyvää, tää on kroonist,
en kutsuis luottamukseks, vaa symbioosiks.
Ansu ja louisa, faija ja kummisetä,
samoi reittei koht pari vuoskymmentä.
Ja tää on paluu tulevaisuuteen,
mikään ei tuu muuttuun vaik ikää kuuskymmentä.
Ansu pitää mun selkää kunnes sammuu,
ja sen kotiin pääseminen onki sit aina mun vastuul.
Paremmis piireis, sitä sattuu,
meiän välil ymmärrys, jota muut ei voi tajuu.