Savon murre ei oikeastaan ole kieli, vaan tapa tuhota sivistynyt keskustelu.
Ajatustenvaihdossa on eduksi, jos keskustelun molemmat osapuolet ovat savolaisia. Silloin siinä esitetään kysymys, joka ei ole kysymys ja vastaus, joka ei ole vastaus. Tuloksena on keskustelu, joka ei etene mihinkään.
Yhteisössä savolaiset ovat kuin valkosipuli ruoassa. Sopiva määrä valkosipulia antaa ruoalle makua. Mutta sitä ei pidä laittaa liikaa.
Yksi savolainen on eksoottinen lisä cocktail-kutsuilla. Kaksi savolaista on sosiaalinen ongelma. Kolme savolaista on jo Seppo Kääriäisen tupailta. Kun savolaisia tuli enemmän kuin kolme, heitä varten piti rakentaa Jakomäki.
Huumori on saanut kansainvälisestikin lähtemättömän maineen. Savolaisen huumorin kanssa kilpailevat kansainvälisestä tunnettavuudesta enää saksalainen humppa ja englantilainen keittiö.
Miksi belgiassa on pedofiilejä ja Suomessa savolaisia? Belgialaiset saivat valita ensin.
Mikä on parasta Iisalmessa? Ohitustie.
Savo on silti mukava turistimaakunta. Puutteita tosin väitetään olevan. Kansainväliseen meininkiin tottuneet valittelevat, että maksullisia naisia ei ole tarjolla. Asian myönteinen puoli on, että Savossa annetaan ilmaiseksi.
Moni väheksyy savolaista teknologiaa. On mainittu, että Amerikassa syntyy sellaisia tietokoneohjelmia kuin Windows 95. Entä Kuopiossa? Täällä ei synny kuin mäkihyppääjiä. Ajatellaan tätäkin asiaa tarkemmin. Otetaan Windows 95 ja kuopiolainen mäkihyppääjä Mika Laitinen. Niillä on se ero, että Mika Laitinen on kaatunut vain kerran.
Savolaista tietotekniikkaa ei ylipäätään pidä väheksyä. Täytyy muistaa, että jokainen savolainen vääräleuka on elävä tekstinkäsittelyohjelma.
Savolainen kunnallispolitiikka on tunnettua siitä, että vaikka ajatus saattaa katketa, puhe ei katkea koskaan. Ehkä siitä on tullut se maine, että savolainen politiikka on paitsi paskan puhumista, myös tyhjän jauhantaa.
Mainonnan alalla Iisalmelainen Keleperin kauppa oli 20 vuotta aikaansa edellä 1970-luvulla. Silloin kauppa mainosti tarjouskananmunia tienvarren kyltillä: Meellä ee kiskota munista!
Suomalaisia väitetään kateellisiksi. Ilokseni voin todeta, että se väite ei päde savolaisiin. Muualla Suomessa on tapana harmistua, jos naapuri menestyy. Täällä ei. Savolainen ei sure toisten menestystä. Savolainen on pikemminkin aidosti iloinen toisten onnettomuuksista.
Entäpä savolaisen kansan suvaitsevaisuuden tila? Onko savolainen tarpeeksi kansainvälinen? Savolainen ei ainakaan ole rasisti. Monella paikkakunnalla ovat pakolaiset joutuneet hankaliin tilanteisiin, mutta ei täällä. Täällä riittää ymmärtämystä, sillä savolaiset ovat Suomen somaleja.
Mene Helsinkiin ja ala vääntää savoa. Heti saat kuulla kommentteja, että mitäs tänne tunget meidän kustannuksella elämään. Siksi savolaiset tuntevat henkistä sukulaisuutta kaikkiin vähemmistöihin, jotka eivät ole ensimmäisenä viemässä kunnon ihmisiltä työpaikkoja.
Kansainvälisyyskasvatus on hyvässä mallissa. Mene kysymään Kuopion torilla mieheltä, että tietääkö hän, kuinka kaukana Afrikka on. Mies vastaa, että ei se voi kaukana olla kun Savon Sellulla on yksi neekeri ja se tulee joka aamu pyörällä töihin.
Vähemmistöihin savolaiset suhtautuvat joka käänteessä leppoisasti. Eräs perisavolainen synnytyslääkäri pohti erikoista kokemustaan työvuorolla. Synnyttämään oli tullut mustalaisrouva. Lääkäri huomasi, että kaikki oli muuten kunnossa, mutta lapsi oli syntymässä väärinpäin. No, eipä siinä muuta kuin tehtiin se mitä yleensä tehdään. Käännettiin lapsi toisinpäin. "Harva sitä on päevystysvuoron lomassa kiäntänä rommaanin",lääkäri pohti.
Hauskanpitäjinä savolaiset ovat ensiluokkaisia. Täältä on tapana joskus lähteä huvittelemaan poikaporukalla Helsinkiin. Jo lähtiessä ostetaan liput kaupunginteatteriin ja Kansallisoopperaan. Paluumatkalla huomataan, että koko matkalla tuli nukuttua vain kuusi tuntia. Puolet teatterissa ja puolet oopperassa.